Viime päivinä lehdet ovat kertoneet ruotsalaisesta jääkiekkoilijasta Kevin Lindskougista, joka tuli kaapista ja kertoi avoimesti olevansa transvestiitti. Hän on tuntenut jo nuoresta tarvetta pukeutua naiseksi. Lindskoug on toiminut ammatikseen 10 vuotta maalivahtina ja pelannut mm. Valko-Venäjän, Puolan, Italian ja Skotlannin jääkiekkoliigoissa. Pelatessaan Puolassa Lindskoug uskaltaitui kävelemään kaupungilla naiseksi pukeutuneena ja toisti temppunsa Halloweenina. Kun puolalaisen Podhalen seuran johto kuuli asiasta, se purki Lindskougin pelaajasopimuksen. Sopimuksen irtisanominen oli isku mielenterveydelle ja hän alkoi käyttää huumeita lievittääkseen tuskaansa. Uusi seura löytyi Skotlannista, mutta huumeiden käyttö jatkui. Doping-testissä hän kärähti kokaiinin käytöstä ja ura Skotlannissa loppui. Palattuaan Ruotsiin Lindskoug pääsi eroon huumeista ja siirtyi juniorivalmennukseen. Pari viikkoa sitten Ruotsin antidopingtoimikunta määräsi hänelle neljän vuoden toimintakiellon. Nähtävästi tämä oli viimeinen niitti ja sai Lindskougin tulemaan kaapista. Allekirjoittanut ei hyväksy huumeiden käyttämistä, mutta ymmärrän hyvin, miksi mielenterveys ja elämän hallinta alkaa horjumaan. Jos juuri kukaan ei ymmärrä ja lähes kaikki pitää outona, niin eihän se hyvältä tunnu. Suomen media uutisoi Lindskougin tapauksen laajasti, mikä on transvestiittien näkyvyyden ja tavanomaistamisen kannalta hieno asia. Toisaalta laaja uutisointi kertoo, että suuri savotta on vielä edessä: Suomessa täysin tuntemattoman ulkomaalaisen jääkiekkoilijan tunnustautuminen transvestiitiksi on niin erikoinen tapaus, että se täytyy uutisoida kaikissa valtakunnan medioissa. https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000010682293.html

Heipähei, Viime vuosina olen käsitellyt sukupuoli-identiteettiä monella tapaa, itsekseni, lääkärin kautta psykologille ja avopuolison kanssa. Olen viimeaikoina ollut aika tiukassa paikassa itseni kanssa ja pohdin isompia valintoja ratkaistakseni tilanteen. Olen antanut itselleni tilaa tutustua itseeni ja piilotettuun/kaivattuun/salattuun identiteettiini. Se on vienyt mukanaan, mutta tuonut paljon murhetta. Olen jämähtänyt vähän paikalleen, kun en halua poistua saavuttamastani hyvästä tilasta. Kotona voin olla miltei oma itseni, rajoissa jotka tuntuu hyvältä milloinkin, enkä aiheuta pahennusta kenellekkään. Mutta en juurikaan poistu kotoa, enkä tahdo lähteä ulkotöihin tai ns. likaisiin töihin autotalliin, joita olen paljon harrastanut. Nämä ns. likaiset "miehiset" työt ovat olleet mun henkireikä ja tuonut paljon iloa elämään. Nyt huomaan möllöttäväni piilossa saavuttamassani hyvässä paikassa, sellaisena kun haluan, mikä tuntuu hyvältä, tekemättä juuri mitään. En meinaa saada itseäni kauppaan tai muille asioille, kun joudun poistumaan tilastani, vaihtamaan vaatteet yms...kyllä te tiedätte. Aika menee vähän hukkaan varsinkin kun olen nyt ollut lomalla. Tilanne vähän pakottaa tekemään ratkaisuja, joihin en ole valmis. En ole valmis tulemaan kaapista ulos julkisesti, joka helpottaisi oloa ja eloa mielettömästi. Toinen vaihtoehto on työntää tämä puoli pois ja jatkaa elämää vanhaan malliin, joka myös tuntuu mahdottomalta. Turhauttavaa, uuvuttavaa... Ei olisi ensimmäinen kerta kun Miisa poistuisi chätistä pussissa UFF:in pönttöön... Olen vähän sitä mieltä että, tieto, ymmärrys, itsensä hyväksyminen ja salliminen tuottaa pahempaa masennusta. Olkaa tytöt varovaisia avatessanne salaisia arkkujanne. Itse en ainakaan ole ollut valmis tähän. Pahoittelut avautumisesta. Terkuin Miisa

Heissan! Olen ostamassa D-kupin silikoneja. Tykkään hieman raskaimmista rinnoista. Tukea tarvitsen seuraavaan kysymykseen: Käyvätkö D-koon silikonit suoraan D-kupin ritsikoihin? Ajatus on ostaa molemmat samanaikaisesti mutta eri liikkeistä. Toinen kysymykseni koskee muotoilevaa alaosasta avointa bodya MissMarylta: pitääkö se ostaa ritsikoiden ja pöksyjen mittojen mukaan vai hieman napakampana? Vinkeistä suuri kiitos!!!