Olen miettinyt, että kuinkahan paljon onkaan poikia ja miehiä, jotka tuntevat halua pukeutua naiseksi? Itse en tunne henkilökohtaisesti ketään jota tätä harrastaisi, mutta nuoruudessa tuli vastaan useita tapauksia, jotka laittoivat miettimään asiaa.
Noin 7-vuotiaana sen aikainen kaverini kertoi minulle, että hän aikoo kokeilla äitinsä vaatteita. Kun kysyin syytä, niin hän vastasi, että hän vain kokeilee. Myöhemmin hän kertoi kokeilleensa jotakin vaatteita, mutta sen kummemmin asiasta ei puhuttu.
Ala-asteen 6. luokalla oli koko koulun naamiaiset. Yksi poika oli pukeutunut aika onnistuneesti tytöksi peruukkia, topattuja rintaliivejä ja meikkejä myöten. Päällä hänellä oli A-linjainen polvien alapuolelle ulottuva hame ja naisten saappaat. Hame ja saappaat peitti jalat kun hän seisoi ja istui. Kun sitten urheilusalissa istuimme lattialla katsomassa esityksiä ja huomasin, että pojalla oli jalassa ihonväriset sukkahousut. Mietin että miksi hän puki ne, kun ne eivät edes näy minnekään.
9. luokan potkiaisissa koulussa oli tapana pukeutua hölmöihin vaatteisiin. Meidän luokalla ollut poika uhosi useampaan kertaan, että hän pukeutuu potkiaisissa naiseksi. Valitettavasti hän teki oharit, eikä tullut paikalle ollenkaan. Isossa koulussamme oli kuitenkin muita poikia, jotka olivat uskaltautuneet kaunistautua. Mieleen jäi rinnakaisluokan poika, joka pukeutunut tummaan peruukkiin, pitsipaitaan, lyhyeen hameeseen, jalassa sukkahousut ja sandaletit. Luultavasti joku isosisko oli stailannut koska sen verran uskottavalta hän näytti. Kun muut "tytöt" veti roolinsa täysin överiksi, tuntui tämä poika selvästi jännittävän ja häpeävän tilannetta. Ruokkiksella lähes kaikki ysit lähti läheiseen ostoskeskukseen, jossa pojan punastuminen näkyi jopa meikkien läpi. Oli varmastikin jännittävää kävellä pitkin ostaria sellaisessa asussa.
Lukiossa luokan piti puurojuhlassa esittää näytelmä, jonka osana kolme luokan pojista kävisi keiuiksi pukeutuneena vetämässä pienen tanssin. Esitystä harjoiteltiin kahtena päivänä. Jälkimmäinen harjoitus pidettiin pitkänä hyppytuntina, jolloin lavalle tuotiin tehdyt lavasteet ja kaikkien piti pukeutua esitysasuihinsa. Yksi keiua esittänyt nuorimies riisui farkkunsa ja flanellipaitansa, jolloin alta paljastui lyhyt mekko ja ohuet valkoiset sukkahousut. Kun harjoitus oli ohi, hän ei riisunut niitä vaan päälle farkut ja paidan. Hän oli siis koko koulupäivän pitäen vaatteidensa alla naisten vaatteita.
Pari muutakin vastaavaa tapausta muistuu mieleen. Eniten harmittaa, ettei itsellä riittänyt siihen aikaan rohkeus tehdä samaa.
Kun olin VRK:n (väestörekisterikeskuksen aineisto) parissa töissä laskeskelin 2000-luvulla tilaston hetun vaihtajista (ei henkilökohtaisia tietoja katsottu). Toiseen sukupuoleen hetun vaihtajia oli tuolloin muistaakseni jotain 0.01-0.5% väestöstä (muistikuva en muista tarkkaa lukua).
Olen nähnyt luvun 50.000 monessa lähteessä, mutta olisi todellakin mielenkiintoista tietää miten siihen on päädytty.
Viime vuosina erilaisia vähemmistöjä on tullut kaapista ulos ja myös salonkikelpoisiksi ja hyväksytyksi.
Transvestiittisuus kuitenkin tuntuu olevan todella harvoin nähty asia Suomessa. Sitä ei juurikaan näy medioissa (erästä Pohjois-Pohjanmaalla vaikuttavaa henkilöä lukuunottamatta), eikä sitä näy myöskään julkisuudessa. Myös tällä foorumilla on aika hiljaista.
Koko elämäni aikana olen (luultavasti) nähnyt julkisella paikalla kaksi naiseksi pukeutunutta transvestiittia. Tunnen ja tiedän H/B/L -suuntautuneita, mutta en ole koskaan kuullut että joku edes etäisesti tuntemani henkilö olisi transvestiitti.
Väkisinkin syntyy vaikutelma, että tämä on ainakin aikuisiällä jotakin hyvin marginaalista, mikä sitten saa asian tuntumaan hieman ahdistavalta.
mihin perustuu toi 50 000 henkilöä? Joskus on ollut että väestöstä on n. 3-8% seksuaali ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia, mutta sitä ei voi mitata, koska kaikki ei tule kaapista. Tämä on jännää, koska osa sitten menee sukupuolenkorjausleikkaukseen yms. Meidän täytyy muistaa, että Bi-seksuaalit on ollut sateenkaariväestössä väheksytty ryhmä. He ovat olleet ns,. "pettureita. "Koita olla homo tai hetero"
Samuli Paulaharju kirjassaan "Härmän aukeilta" (kirjan esipuhe on kirjoitettu 1932) kertoi eräästä Pukmanniksi nimitetystä Jamakka-Jaskasta, joka tunnettiin paremmin nimellä "Piika-Jaska". Kovasti ennätti aina naisten joukossa naisten töissä. Jaskan vaatteista ei Samuli P. virkannut mitään.
Jaska polki ja hyppöötti rukkiaan, vetäisi villoja kehrätessään hahtuvan heti oikoiseksi ja vielä kehui: - Ihminen ei saa olla noloo...sen pitää olla flinkki!
Mainittua kirjaa tehdessään Paulaharju jututti härmäläisiä 1929 - 1931. Vanhat muistivat tietysti päähäjyjen aikaakin. Kirja itse asiassa on kulttuurihistorian kukkanen! Paitsi että siinä on silloista tapakulttuuria, kerrotaan lisäksi talojen malleista, ruokalajeista, maanviljelysmenetelmistä, härmäläisistä lauluistakin, juhlista ja myöskin körttiläisyydestä. Häjyillekin oli omistettu oma lukunsa. "Krepuhäntähames".
Siis aikana, jolloin Lapuan liike alkoi riehumisensa.
Meidän todellista määräämme on varmasti mahdoton tarkkaan arvioida. Uskoisin, että me, jotka uskaltaudumme kaapista ulos vaikka vain näin turvallisessa samanhenkisessä seurassa olemme vain jäävuoren huippu.
Itse tutustuin henkilökohtaisesti transihmiseen jo lapsena. Pienellä maalaiskylällämme asui ja eleli nainen, joka pyöritti maatilaansa kaikin puolin isäntämiehenä. Hänen tiedettiin pukeutuneen mieheksi lapsesta saakka ja nuorena savotassa ollessaan hänen kerrottiin kaikin puolin olleen mies muiden joukossa. Hän oli osa kyläyhteisöä, istui usein kotonani kahvilla koska oli vanhempieni hyvä ystävä, eikä asiasta tehty sen suurempaa numeroa. Kun kavereiden kanssa aloimme teini-iän kynnyksellä ymmärtää asioista, totesimme vain hänen syntyneen väärään kehoon. Rauha hänen muistolleen.
Aina silloin tällöin tulee täällä maaseudullakin vastaan rohkeita itsensä hyväksyneitä kaapista ulos tulleita ihmisiä. Olen huomannut, että nyt kun on itse sinut identiteettinsä kanssa, seuraa erilaisin silmin ympäristön reaktioita niissä tilanteissa. Ja voi kuinka kirjavaa voikaan kanssaihmisten reagointi olla! Ohuesti käy kateeksi heitä rohkeita katsellessa, ehkä vielä joskus minäkin...
Kiitos, kiva kuulla, hienoja kokemuksia. Ja harvinaisen monta tapausta vielä, itselläni ei tullut tuollaisia kertaakaan eteen. Yksi arviohan on, että transvestiittejä olisi Suomessa noin 50000. Siis miespuolisia transvestiittejä. En tiedä onko siinä eroteltu transvestinen fetisismi pelkästä ristiinpukeutumisesta. Toisaalta ei niitä ehkä aina voikaan erotella, sama ihminen voi olla identiteetiltään erilainen eri ikäisenä.