Sukupuolikokemus esitetään usein janana miesidentiteetistä naisidentiteettiin. Mielestäni tämä malli ei kuvaa tilannetta kovin järkevällä tavalla: Ihminen voi kokea sekä nais- että miesidentiteetit omakseen tai toisaalta kumpikaan ei vastaa kokemusta. Olen tämän havainnon inspiroimana rakentanut mallin, joka ottaa nämä ulottuvuudet huomioon. Kuvan nelikentässä ihminen voi siis sijoittua alueeseen, jossa hän kokee
a) kätilön arvaaman sukupuolen omakseen ja sitä toista ei niinkään (cis-kokemus)
b) toisen kuin kätilön arvaaman sukupuolen omakseen, mutta ei sitä arvattua niinkään (transnainen tai -mies)
c) ei kumpaakaan omakseen (asukupuolinen/sukupuoleton)
d) molemmat omakseen (esim. bigender)
Malli mahdollistaa kuvauksen kokemuksen voimakkuudesta, mikä antaa kuvaukselle laajan sävyasteikon. Mitä se ei kuvaa kunnolla, on se, että jollakin kokemus voi vaihdella ajoittain.
Molemmat ovat kiinnostavia. Kumpaa tahansa mallia tutkin, pystyn asettamaan itseni tuonne jonnekin. Ja uskon, että useimmat meistä löytävät paikkansa molemmissa malleissa. Ehkä onkin järkevää tutkia eri lähtikohdista sukupuoli-identiteettiä.
Ainakin omalla kohdalla suunta ja muutos ei ole suoraviivainen. Itsetietoisuus minulla on alkanut varmaankin suunnilleen samaan aikaan kuin Anukatariinalla.
Joku mulle linkkasi myös tällaisen mallin. https://steemit.com/science/@sylviategan/gender-is-a-spectrum
Erona näissä on, että tämä viimeksi mainittu lähtee itsemäärittelystä ja on sillä tavoin poliittisesti korrektimpi. Omani taas on tavallaan analyyttisempi ja sisältää tuosta linkin kuvaajasta puuttuvan trans-cis-ulottuvuuden.