Tämä voi olla tiukka uuden vuoden saarna, mutta näen tarpeelliseksi avautua. Olen pahoillani, jos joku kokee tämän loukkaavana, koska se ei ole tarkoitukseni.
On vuosi 2024, mutta transvestiitit hyväksytään Suomessa ainoastaan paperilla, mutta ei oikeasti. Kun mennään pienehkön mukavuusalueellamme olevan ihmisryhmän ulkopuolelle, meitä ei oikeasti hyväksytä ja ymmärretä. Tutkimusten mukaan 50.000 miestä Suomessa on tuomittu kaappiin ja se on suomalaiselle, itseään suvaitsevaiseksi mainostavalle, yhteiskunnalle ihan Ok.
Kävin joulun aikoihin mies-moodissa synnyinkaupungissani, joka on konservatiivinen keskisuuri suomalainen kaupunki. Ostoskeskuksessa näin noin 3-kymppisen naispariskunnan kulkevan käsi kädessä rakastuneiden tavoin. Olin kiinnostunut muiden ihmisten reaktioista, joten seurasin heitä etäältä. Ihmiset, iästä riippumatta, eivät tuntuneet kiinnittävän heihin juurikaan huomiota. Jotkut saattoivat vilkaista heitä, mutta kukaan ei jäänyt tuijottamaan. En nähnyt kenenkään kävelevän naisparin ohi ja sitten kääntyvän katsomaan.
Olen luonnollisesti tyytyväinen siitä, että LGB-ihmisiin suhtaudutaan tänä päivänä pääsääntöisesti hyväksyvästi jopa synnyinkaupunkini kaltaisessa paikassa. TV ja muut mediat ovat tehneet miespareista ja naispareista niin arkisia, ettei asia enää kiinnosta oikeastaan ketään. Jopa Perussuomalaisten puolueessa avoimesti fanitetaan puolueen homoseksuaaleja kansanedustajia.
Samaan aikaan olen masentunut siitä, että transvestiiteille ei ole hyväksyntää ja ymmärrystä.
Miksikö näen transvestiittien aseman tällä tavalla?
Olen matalapohjaisilla kengillä 185 senttinen nainen, enkä voi valitettavasti mitään tälle asialle. Fyysisen kokoni vuoksi minun on hyvin vaikeaa mennä lähietäisyydeltä läpi, vaikka pukeutuisin, meikkaisin ja käyttäytyisin miten.
Kuluneen vuoden aikana olen kuvannut liikkumistani mm. autoon ja ostoskärryihin piilotetulla kameralla. Olen tällä tavalla yrittänyt kehittää liikkumistani naisena, sekä nähdä miten ihmiset suhtautuvat minuun.
Minulla on ollut positiivisia ja hyviä kokemuksia, mutta sitten on ollut myös seuraavanlaisia kokemuksia:
Olin menossa kauppaan ja kaupasta tullut 5-kymppinen nainen loi minuun pitkän katseen. Hän jäi autoonsa istumaan ja odottamaan minua kaupassa käynnin ajaksi, jotta hän näkisi mihin autoon palaan.
Lindexissä noin 35-vuotias nainen bongasi minut, seurasi kassajonoon ja mieheksi todettuaan alkoi räpläämään kännykkäänsä, eli raportoimaan ystävilleen löydöksestään.
Parkkihallissa noin 25-vuotias nainen näki minut, katsoi toisen kerran pidempään ja meni autoon ja yritti sieltä käsin ottaa minusta kuvan kännykällään.
Hiljaisella ostoskeskuksen käytävällä vastaan tullut 5-kymppinen mies loi minuun pitkän katseen, muutti kohdallani suuntaa ja lähti kävelemään perässäni.
Pankkiautomaatilta poistuva 50-60 vuotias nainen vilkaisi minua mennessäni automaatille. Näin videolta, että minut ohitettuaan hän kääntyi tölläämään minua useaksi sekunniksi ja poistui päätään pudistellen.
Cittarissa 4-kymppinen mies ohitti hyllyn jossa valitsin limsapulloa, mutta palasi samantien katsomaan useaksi sekunniksi suu auki.
Noin kolmekymppinen pariskunta ohitti minut ja nainen alkoi tirskumaan. Mies ei reagoinut mitenkään.
Listaa voisi jatkaa
Olen saanut harvoin mahdollisuuden käydä naisena ulkona, joten käyntimääriin nähden negatiivisten kohtaamisten määrä on suuri. Tämän vuoksi en pysty tuntemaan oloani hyväksytyksi. Vaikka tähän mennessä ei ole tapahtunut konfliktitilannetta, joudun jatkuvasti pelkäämään sitä. Vielä enemmän pelkään sitä, että minua henkilönä, tai jopa perhettäni, aletaan vainoamaan.