Olen nyt vuoden verran liikkunut aina enempi tai vähempi meikattuna ja naisten vaatteissa (joskus mekossakin) kodin ulkopuolellakin asioidessa, lähinnä Uudenmaan alueella ja hieman pohjoisemmassakin. En ole kohdannut ikinä nimittelyä tai muuta negatiivista. Muutaman kerran joku uusi ihminen on ollut jopa hieman innoissaan olevan oloinen kahvilassa, baarissa, työpaikan tapahtumissa, mutta yleensä kohtelu on ollut hyvin neutraalia ja normaalia. Vaikutan varmasti jonkinlaiselta trans-ihmiseltä, joten tältä pohjalta uskaltaisin kannustaa muitakin. Suomi on kuulemma hyvä maa siitä, että ihmiset keskittyvät yleensä omiin asioihinsa kuin muihin vieraisiin ihmisiin, olen kuullut muutamalta ulkomaalaiselta ystävältä.

Inka Darling, olet täysin oikeassa, sillä mitä merkitystä laeilla onkaan, kun rikkomuksia ei edes haluta noteerata eikä "sanktioida" mitenkään. Toisin sanoen: lainvalvonta koskee vain pälli-luokan "ihmisten" varjelemista terveyttä haittaavien paskahalvausten uhalta! Me siskokset ollaan juuri niitä paskahalvausten aiheuttajia ja käynnistäjiä!

Kuolinvuodetoteamuksesi on täyttä asiaa.

Mitä Suomi-poikaoletettuihin tulee, niin liian monta kertaa päätelmä "Kolehmaisesta Kolehmainen kasvaa ja kusipäästä kusipää" on osoittautunut veriseksi todellisuudeksi. Vittumaisuus ja kaikenkattava kateus, ne ovat Suur-Suomen eikun anteeksi - ööö - Piensielu-Suomen lipun vaakunaleijonan tuntomerkkejä.

Ulrike Meinhof (onko tuttu nimi?) sanoi kerran, että "ei ole mitään mieltä puhua oikeista asioista ihmisille, kun sinua ei haluta kuunnella".

Niinpä, se suhteellinenkin oikeustaju on pahasti koetuksella.

Miten tähän pitäisi reagoida?

Luettelemasi lait ym on veteen piirrettyä, vailla mitään käytännön merkitystä minun näkökulmasta.

Mikään asia ei tule muuttumaan minun elämän aikana.

Kuolinvuoteella sanon että tämä on elämäni paras päivä. Loppuu miehen esittäminen lopullisesti.

Olemme nyt saaneet hallituksen, jossa ihmisvihaaja P. Orpo päästäkseen leikkailemaan otti eestulemattomana hallituskumppanikseen syyntakeettoman natsijengin halla-ahoineen purrineen kaikkineen.

Tulemmeko näkemään ajan, jolloin mahdollisia valtionapuja karsitaan myös Setalta?

Tämän natsijengin "politikointi" leikkailuineen tullee merkitsemään sitä, että DWC:nkin toimintaedellytyksiin kosketaan.

Tapahtuuko näin...? Näemme sen.

Olen itse tuhdisti kaapissa, tämä on toistaiseksi sopinut itselleni. Olen pohjalaisittain sanottuna "kotokönssäles", eli olen aika paljon kotosalla. Ja tekemistähän riittää: kitaransoitosta kulkuneuvohistoriaan.

Aikoinaan kerroin tyttömentaliteetistani rakkaimmalle tädilleni, ja hänen fundismiehensä oli kuulosalla myös. Herra mies sen jälkeen rupesi manailemaan paholaisenkarkoitusloitsuja ristinmerkkejä ladellen. Se sitten olikin niin miellyttävää kuultavaa ja nähtävää, että erosin kirkosta keskisormea heristäen kiukkuisena: "pitäkää helkkarin betonipäät tunkkinne"! Sitä ennen olin kelvannut kaveriksi mökillekin, sen jälkeen stop tykkänään!

5. Mooseksen kirja luku 22, jae 5: kauhistus olet ja pysytkin sellaisena! Vaikka olisit millainen tai kuinka mukava ihminen hyvänsä, niin mikään ei auta!

Fundikset saavat paskahalvauksia jo nähdessään sinut, vaikka päällä ei olisi muuta kuin farkut, T-paita ja parta naamassa. Kaikki nämä Päivi Räsänen - epäjumalan palvojat ja eestulemattomat kloonit, eikun klovnit!

Kyseinen raamatunkohta osoittautuikin kiertoilmaukseksi: - kieltona palvoa muita jumalia, sillä ristiinpukeutuminen kuului muinaissumerilaisen Inanna- ja myös Ishtar-jumalattaren palvontamenoihin. Ishtarista sukeutui Astarte, jota itse kuningas Salomokin vanhoilla päivillään palvoi ja ylisti. Jatkumona: Kreikan Afrodite -> Rooman Venus ja aina viikinkien Freyaan asti.

Töissä, kun tieto tyttöilystäni lähti leviämään, ei kohtelu suinkaan parantunut. Eräskin työkaveri, jonka kanssa olin aika tiiviisti ollut tuotesuunnittelupuolella yhteistyössä, lopetti yhteistyön kuin leikaten, ja käytävällä vastaan tullessaan huuteli: - "Mitä puppeli!"

Ihan kuin olisin silkkipöksyineni nimenomaan viettelemässä tätä setää. Harhaluulo! Mitä vanhemmaksi elän, ja kuinka mieskulttuurin pahimpia ilmentymiä toistuvasti kohtaankin, niin sitä enemmän rakastan naisia!

Olin hädissäni pyytänyt em. rakasta tätiäni kertomaan äidilleni, että minkä sortin sosialisti oikein olin/olen. Seuraus: minusta tuli oman perheeni musta lammas. Minusta, joka olin suu vaahdossa puhunut yhteishengestä, niin eihän se enää minua koskenut! Sisarukseni eivät vastaa puheluihini, viesteihini, eivät mihinkään, ei kurahdustakaan, ei edes asiasta! Sellaista "ylhäistä välinpitämättömyyttä"! 92-vuotias iskä ei ikinä soita minulle vapaaehtoisesti, että miten menee. Äitee on jo edesmennyt.

Liityin kirkkoon takaisin, suurena apuna oli rouva kirkkoherra. Ihmisen saa pois kirkosta, helpostikin, mutta ei kirkkoa saa poistettua ihmisestä. Olinhan muinainen seurakuntanuori, touhunnut isosena rippileirilläkin joskus dinosauruskauden tuolla puolen.

Tämä meni nyt aiheesta sivuun, häiritsemättä kulkemisesta -, mutta omat kokemukseni ovat tuossa edellä kerrottuna. Tuo puppeliksi huutaminen satutti, sillä ammattitaidollanikaan ja osaamisellanikaan ei ollut enää mitään merkitystä. Firmakin pelkäsi oman maineensa putoamista osakkeenomistajien silmissä! No, yyteesanelullahan sekin "mainehaitastaan" eroon pääsi...

Tsemppiä, siskot, elämän tarkoituksena on ongelmien ratkaisu ja rakkaus. Siltä pohjalta mennään.

Joku sanoi: - tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru. Ei muuten pidä paikkaansa, minun kohdallani ainakaan.

Eva Linke

Olen saanut kulkea ihan rauhassa

Sananen positiivisista puolista. Olin laulamassa karaokea eilen ja oli tosi kivaa väkeä. Meidän alueen seta saa alennusta normaalihintaisista juomista siellä ja Puheenjohtaja tuntee paikan vetäjän. Tuntuu, että nuorempi sukupolvi tajuaa jotain näistä. He ovat tottuneet maahanmuuttajiin yms. Voi olla että fyysinen kokona vaikuttaa siihen, että rähisijöitä ei tule. Olen 194 cm pitkä, alkanut käymään kuntosalilla ja se näkyy olkapäissä, vaikka mikään bodybuilder en ole.

piti kirjoittaa muunlainen teksti. Tuli liian kitkerästi muotoiltua asia. Tietysti asiat on mennyt eteenpäin ja eduskunnassakin on sateenkaari-ihmisiä. Omakin asema on ihan jees, vanhemmat ja kaverit hyväksyy. Kavereiden luona mä tyttöilenkin. Ryhmässä kulkiessa on tietysti helpompaa. Jos tuntee muita sateenkaari-ihmisiä, niin voihan sitä tietty mennä ryhmänä baariin yms. Vois kokeilla, jahka korona helpottaa. Kumppanin kanssa liikkuminenkin varmaan helpottaisi hirveästi. Itse tosin asun yksin.

Olet kyllä oikeassa, paljon olisi parannettavaa. Uskon että useimmilla transihmisillä jo oman perheen piiristä löytyy ihmisiä, joiden suhtautuminen on suuri ongelma. Kuinka paljon sitten onkaan sellaisia lähipiirin ulkopuolella. - Itse olen ollut siinäkin todella onnekas: perhe, lähisuku, ystävät jopa kollegat, kaikki ovat vähintään hyväksyneet Tuula Marikan. Monet olleet innokkaita tapaamaankin. - Taistelutannerta riittää ja monet meistä tekevät enemmän tai vähemmän töitä transihmisten tilanteen parantamiseksi. - Yksi vanhimpia toiminta muotoja on ollut erilaiset ryhmätapaamiset Setan, Transtukipisteen tai DwC:n piirissä ympäri Suomea. Itse asiassa ensi torstaina on nettitapaaminen klo 19 alkaen, korvaa koronan estämiä livetapaamisia.

Herää kysymys sitten, miksi minun pitää väistyä muiden tieltä. Suomi on paska maa ja tämä yksi rasistipuolue pääsee valtaan niin kaikki muuttuu vielä huonommaksi. Ei ole autoa niin vaikea noin vaan mennä mihinkää. Tupo-uuno rasistit sitten saa tehdä mitä vaan. Onko muissa pohjoismaissa samanlainen meininki? Joku vika tässä Suomessa on.

Voin uskoa, että lähes missä muualla tahansa on vaikeampaa kuin pk-seudulla. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla sanonta "kaikki tuntevat kaikki" pitää hieman liian hyvin paikkansa. Huhu kun kulkee, niin äkkiä on ulkona isolle joukolle ihmisiä. Suosittelen tyttönä liikkumista jollain lähipaikkakunnalla, missä sua ei tunneta. Vielä jos löydät muita tyttöjä seuraksesi, aina parempi. Tai vaikka jonkun ei-transystäväsi, jos sulla on sellaisia jotka tietävät Milkasta. Meitä transihmisiä pitäisi tietääkseeni kyllä olla lähes joka kylässä.

Itseäni jännittää kulkea ulkona naisolemuksessa. En asu pääkaupunkiseudulla, joten täällä on vaikeaa. Opiskelijakaupunki, mutta silti täällä saa miettiä mihin voi mennä. Anniskeluravintoloihin en mielelläni mene. Olen ollut baarissa, mutta kavereiden kanssa. Talvella voi tietysti pimeyden turvin mennä, mutta kesällä olisi kivempaa liikkua muuten. Suomessa on vähän väkeä ja pienet kaupungit niin minkäs teet. Eikä se Helsinkikään globaalisti ole iso kaupunki, mutta nyt eksyin aiheesta.

Yhden kerran baarissa tultiin kysymään mikä mä olen. Jotenkin siitä selvisin. Jotenkin täällä nyt on pakko sitten elää ja sopeutua tämmöseen.

Ei mitään ikävää häirintää ole osunut viiden vuoden aikana pk-seudulla. Uteliaita katseita jonkin verran (ei häiritsevästi), koska monikaan ei kulje korkosaappaissa ja hameessa nykyään. Vain yksi positiivinen kommentti: nuori mies tuli varta vasten kehumaan mun ihania sukkia (=verkkosukkahousuja) Kaaren parkkihallissa.