Moi kaikille!
Olen pohtinut, että kuinka transvestiitteihin suhtaudutaan tänä päivänä perusterveydenhuollossa. Onko teillä kokemuksia? Vahinkohan ei tunnetusti tule kello kaulassa ja voi osua kohdalle myös kesken tyttöilyn. Ajattelisin että esimerkiksi nyrjähtänyt nilkka, sukkahousut ajelluin säärin ja lakatut varpaankynnen yhdistettynä miehen perusterveystietoihin järjestelmässä voi olla hämmentävä kombo pienen paikkakunnan terveysaseman henkilökunnalle...
Hyvää loppukevättä ja kesän aloitusta!
Miitta-Julia😊
Heppa,
Onhan näitä kokemuksia. Tosin yleensä ei aiheuta mitään ihmeellistä, enemmänkin vaivaantuneisuutta sukkiksia riisuessa yms. Tuntuu siltä, että pukisin sukkahousut yms heidän kiusakseen tai huomion hakuisesti.
TAYS Silmälääkäri nauroi päin naamaa käytävällä istuessani. Ei ollut täysi varustus päällä sattuneesta syystä :D, eli miehisyys oli helposti tunnistettavissa.
Heippa ihanaiset, tutut ja tuntemattomat. Minulla on Marikan kanssa lääkäri ja terppa käynneiltä samoja kokemuksia! Kun ei käytävässä näy kuuskymppistä ukkoo. Palataan huoneeseen ja tullaan sitten takaisin epäuskoisen näköisenä. Yleensä kutsuvat sukunimellä, monesti kysytään kolmekin kertaa oletko se ja se.
Eniten on ollut sydänfilmin ottaja, vanhempi naishoitaja hämillään kun olikin sukkahousut jalassa ja nilkathan siinä tarvi saada paljaaksi.
Mutta ei mitään vakavaa häslinkiä ole kohdalleni sattunut. 💕💃
Minulla taas näin: aikoinaan työterveydenhoitajan kanssa keskustellessani jouduin kertomaan näille perustietoja asiasta.
Toisekseen, minulla todettiin parisen vuotta sitten syöpäkasvain toisessa munuaisessa. Leikkauksen jälkeen seurantaa tietokonetomografiakuvauksilla ja "rönkkenillä". Olin koneen pöydällä French Knickersit päällä, eikä minkäänlaista hämminkiä tullut, henkilökunnan taholta. Hyvin ystävällisiä hoitsuja.
Kivaa oli myös ihmeparantuminen vuonna 2011, kun transvestismi poistettiin sairausluokituksesta.
"voi olla hämmentävä kombo pienen paikkakunnan terveysaseman henkilökunnalle..."
No juu. Olipa se itsellenikin kiusallista. Lampsin oman kylän terveysaseman neuvontaluukulle toivomaan lääkäriaikaa (lähete transpolille) ja syytä kysyttiin siinä tiskillä kaiken kansan kuullen. Kysyin vain, että onko pakko sanoa ja olihan se. No satuin onneksi tulostamaan ohjeen lähetteen kirjoittamiseen ja näytin sitä naama punaisena.
Kiireellisyys ja jonot olivat sitä luokkaa, että menin kuitenkin lopulta yksityiseltä hakemaan lähetteen. Eli leuka rinnassa ulos asemalta.
Olen nyt syksystä alkaen käynyt Tuula Marikana terveysasemalla tai muualla lääkärissä. Asiallisesti on suhtauduttu. Hämminkiä aiheuttaa vain virallisen nimeni ja ulkomuodon ristiriita: lääkäri tulee vastaanottohuoneeseen, toteaa: "ei näy miespuolisia", ja poistuu. Näin käy lähes joka kerta, mistä olen iloinen :) Korvalääkärin opiskelututtu oli jopa transpolilla lääkärinä, joten hänellä oli tiedot transasioista ajantasalla. Työterveyslääkäri jopa innostui keskustelemaan pitkään transasioista, vaikka menin sinne vain luomen vuoksi. Toki kaikki tämä on tapahtunut Helsingissä. - PS Kiusallista voi olla jos kutsuvat miehen etunimellä, siinä tulee ikävästi outatuksi. Korvaklinikalla kysyivätkin hienosti, voivatko merkitä rekisteriinsä nimekseni Tuula Marika vastaisen varalle. Sanoin että ehkei nyt vielä, riittää että sukunimellä kutsutaan.