Tällaisen keskustelun ajattelin avata:
Väheneekö naisaikasi koronan takia?
Liikutko vähemmän ulkona?
Oletko enemmän tai vähemmän omana itsenäsi kotona ollessasi
Joudutko piilottelemaan enemmän?
Muita muutoksia tilanteen takia?
Mitä tulee omaan tilanteeseeni, Anukatariina ei ole vähentänyt itsenään olemista, mutta erityisesti shoppailu on loppunut kuin seinään. Niinpä himoitsemani kevättakki odottaa kaupan rekissä, lieneekö kevät jo ohi, kunnes sen vihdoin hankin. Jonkin verran tarvitsen varaosia, kuten meikkejä, ja ne hankin muuten pakollisten kauppareissujen yhteydessä.
Kaverien tapaaminen on myös vähentynyt käytännössä nollaan. Työkavereita ja oppilaita tapaan kyllä netin välityksellä päivittäin ja näistä tapaamisista on ollut apua hiipivään mökkihöperyyteen. Tiittikavereita taas on voinut tavata chatissa, mutta ei se toki todellisia tapaamisia täysin korvaa. Myös lapsia ja lapsenlapsia tapaan nettikonferenssien muodossa, mikä joskus parhaimmillaan tuntuu ihan oikealta vierailulta - liikkuvan nettikameran avulla astuu ikään kuin fyysisesti vierailulle.
Ulkoilua harrastan etupäässä pyöräillen ja puolison kanssa luonnossa liikkuen. Parisuhteen tilannetta auttaa se, että osaamme ottaa etäisyyttä niin, että kumpikin
Hei!
Jokaisessa asiasssa on aina vähintään kaksi puolta, näin myös tässä äärimmäisen haastavassa ja surullisessa korona-ajassa jota elämme. Omaan elämääni tämä aika maskipakkoineen mahdollisti eilen pienen mutta henkilökohtaisella tasolla erittäin merkityksellisen valon pilkahduksen. Olin liikkeellä yksityisissä asioissa yksin hieman kauempana kotoa. Lähtiessä valitsin vaatetuksen, joka oli kätevästi pienellä twistillä muutettavissa feminiinisen 50+ miehen tai hieman maskuliinisen oloisen 50+ naisen vaatetukseksi. Parkkipaikalla kevyt fiksaus, maski kasvoille ja se tunne, kun liikenneaseman lattiaan kopisevat saappaan korot ovat ensimmäisen kerran omat! Oli melko huima tunne liikkua ensimmäisen kerran julkisesti naisena!
Hyvää kevään odotusta kaikille!