En keksinyt muutakaan paikkaa, joten tein uuden. Mikä teidän unelma minä/ulkonäkö on?
Tiedän, että kysymys on epäreilu. Minustakaan ei saa täysin sitä mitä haluan, mutta yritys on kova.
Kuuntelen metallimusaa, käynyt Tuskassa useasti. Kademieli on tullut, kun naiset saa pukeutua näyttävästi ja miehille vaan bändipaitaa ja -thrasliiviä ja viinaa kurkkuun.
Oma unelma naiseus on Nemi, se sarjakuva Goottineiti. Tiedän, en ikinä pääse siihen. Toisaalta Seta korostaa itsemäärittelyoikeutta sukupuoleen yms liittyen. Joten minulla on oikeus tavoitella sitä.
Tiedän, että ensi syksynä 40-v. täyttävästä miehestä ei saa 18-siroa goottityttöä, mutta mitä sitten.
Tämän on tarkoitus herättää keskustelua jne.. Mitä mieltä olette? Pitääkö tiitin olla aina ns. aikuinen nainen?
Heippa typyt,
Omat unelmat ja haaveet pidän aina lähellä vaikka realismi on jotain muuta. Harley Quinn Marvell leffasta asenteen ja räiskyvyyden vuoksi söpössä kuoressaan.
Realismi on päivittäin hybridi mies, paljon naisellisia vivahteita, habitusta. Tyylikkäästi ja edustavasti haluaisin esiintyä naisena. Office look.
Terkuin Miisa
Hei
Itse pyrin pukeutumaan / laittautumaan tyylikkäisiin vaatteisiin, meikkeihin ja koruihin+tukka. Täysin naiselta näyttäminen on niin vaikeaa että olen siitä luopunut ja pyrin näyttämään vain hyvin muodikkaan feminiiniseltä.
Mirella
PS. Saako keskustelupalstalla jotenkin muutettua rekisteröitynyttä nimeään?
Kuten profiilikuvastakin voi päätellä, niin minulla on kiinnostaa sihteeri/smart casual -tyyppinen pukeutuminen. Se on ehkä huvittavaa, että tämä mieltymys oli jo nuorena alle kakskymppisenä. Silloin ei tullut pukeuduttua, mutta ajatus jäi kytemään. Nyt olen sen ikäinen, että tällainen tyyli sopii ikääni hieman paremmin.
Mutta silloin harvoin kun tulee käytyä julkisilla paikoilla, niin ei sinne kehtaa kynähameessa ja avokkaissa lähteä. Nykypäivän maailmassa sellainen herättää huomiota kenen tahansa päällä. Siksi yritän pukeutua naisellisesti, mutta mahdollisimman huomiota herättämättömästi. Rento takki, polvipituinen mekko, sukkikset ja matalat saappaat tms.
Todellisuus tuppaa lyömään unelmia korville kohtuullisen kovalla kädellä, kun alkaa miettimään sisimmän sopukoissa elävää ihanneulkonäköä ja toisella puolella vaakakupissa on rapiat viisikymppisen mieskehon muodostamat realiteetit. Täydellisessä maailmassani en uskoisi juurikaan käyttäväni housuja tai matalakantaisia kenkiä kuin olosuhteiden tai turvallisuuden ehdottomasti niin vaatiessa ja outfit kallistuisi mieluummin pin upin kuin harmaan casualin suuntaan.
Mutta realismia on, että ellei saa sitä mitä haluaa eikä sen saavuttaminen yksinkertaisesti ole mahdollista, on paras pyrkiä niin lähelle ihannetilannetta kuin suinkin ja olla onnellinen siitä mitä voi saada ja saavuttaa. Olen henkilökohtaisesti löytänyt ilon pienistä asioista ja yksityiskohdista, naiseus arkiolemuksessa ikään kuin piilokuvassa (tiedättehän, etsi kuvasta viisi ei suinkaan virhettä vaan naisellisuutta). Mutta onhan se vaan hieno tunne, kun joskus uskaltaa hetken mennä askelen pidemmälle kohti unelmaa!
Juurikin näin. Mä oon oman "urani" alussa, että tuleeko liikaa haavekuvia ja ne vaihtuu sitten realistiseksi jne... Joku toivon kipinä on että vois joskus ainakin meikata ja pukeutua reteemmin.
On unelmia ja on unelmia. Tiedän mitä haluaisin ja se on mahdottomuus, joten valitsin lopulta realistisesti tavoiteltavissa olevan päämäärän.
Silloin alussa noin nelikymppisenä taisin tavoitella sitä 15 vuotiaan ulkonäköä ja pukeutumista. Tavallaan se alkuhan on eräänlainen murrosikävaihe. Nyt olen hyväksynyt mikä olen ja yritän löytää omat hyvät feminiiniset puoleni. Joku Katri Saarikivi on mielestäni tosi ihanan näköinen, mutta siihen ei ole mitään mahdollisuuksia. On suurenmoista kun uskaltaa pukeutua siten kuin haluaa ja voi mennä joka paikkaan. Helppoa se ei ollut kerätä siihen rohkeutta, monia vuosia kesti voittaa pelot. Mutta se kannatti!