Mekko päälle ja menoksi
Suomalaisen miehen miehuuskoe
Eeva-Kaisa Toivonen
Sisällysluettelo
Osa A Walk on the wild side - Sukupuolen ja seksuaalisuuden lyhytoppimäärä
-
2.1. Sukupuolienemmistöt
2.2. Sukupuolivähemmistöt-
2.2.1. Interseksuaalit
2.2.2. Ristiinpukeutujat
2.2.3. Transvestiitit
2.2.4. Mieheksi pukeutuvat naiset
2.2.5. Homeovestiitit
2.2.6. Transseksuaalit
2.2.7. Transgenderit
2.2.8. She-malet
2.2.9. Drag queenit
2.2.10. Drag kingit
2.2.11. Androgyynit
2.2.12. Genderblendaajat
2.2.13. Gender fuckerit
-
3. Seksuaalinen suuntautuminen
-
3.1. Seksuaalienemmistö
-
3.1.1. Heteroseksuaalit
3.2. Seksuaalivähemmistöt
-
3.2.1. Homoseksuaalit
3.2.2. Biseksuaalit
-
-
4.1. Fetisistisyys
4.2. Transvestinen fetisistisyys
4.3. Transdiggailu
4.4. Ekshibitionistisyys
4.5. Voieristisuus
4.6. Sadomasokistisuus
4.7. Autoerotiikka
5. Vieläkö näkyy metsää puilta?
6. Tavallisimpia transvestisuuteen liitettyjä kysymyksiä ja yleisimpiä ennakkoluuloja
-
6.1. Kuinka paljon transvestiitteja on?
6.2. Pukeutuuko transvestiitti joka päivä naisten vaatteisiin?
6.3. Ovatko transvestiitit miehenäkin naisellisia eleissä ja puhetyylissä ja muutenkin?
6.4. Miksi transvestiitit pukeutuu niin tökerösti, että heidät erottaa kadulla?
6.5. Mihin transvestiitit naiseksi pukeutumisellaan tähtäävät?
6.6. Mistä transvestisuus johtuu?
6.7. Miten transvestiitiksi tullaan?
-
7.1. Elämänkaari
7.2. Yhteiskunnallinen elämäntilanne
7.3. Transvestiittisukupolvet
7.4. Seksuaalisuus
8. Transvestiitin sosiaalinen verkko
-
8.1. Parisuhde
-
8.1.1. Mutta nainenhan olen minä!
8.2. Isoisän hinttipussi
8.3. Tytöt tahtoo pitää hauskaa
8.4. Ville saapui ylhäältä Helsinkiin
8.5. Ei IKL:ään johda polku Jussin -
-
9.1. Resurssit ja ilonaiheet
9.2. Pulmat
9.3. Tuki
9.4. Transvestiitti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaana
1. Aluksi
Maailma, jossa elämme, on sukupuolitettu: nimet, vessat, värit jaetaan miehisiin ja naisisiin. On tyttöjen leikit ja poikien leikit, naisten puuhat ja miesten harrastukset. Tapaamamme ihmiset herättävät tarpeen määritellä heidät joko miehiksi tai naisiksi. Se, mikä jää näiden kahden ääripään väliin, herättää hämmennystä.
Yksilön käsitys omasta minuudesta on alati muuttuva eikä se riipu tai sitä ei voi sanella kromosomeista, sukuelimistä, syntymäsukupuolesta tai ensimmäisenä eletystä sukupuoliroolista. Siten yksilön identiteettiä ja kykyjä ei voida rajoittaa siihen, mitä yhteiskunta pitää maskuliinisena tai feminiinisenä käyttäytymisenä. Perustavana periaatteena tulisi silloin olla yksilön oikeus määritellä sukupuoli-identiteettinsä sitä mukaa kuin hänen identiteettinsä kehittyy.
Tämän artikkelin osassa A määrittelen erilaisia sukupuolen ilmentämiseen, seksuaaliseen identiteettiin ja eroottisiin lisämausteisiin liittyviä käsitteitä. Seksuaalisuus ja sukupuolisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa ja niiden eri ilmentymät sekaantuvat helposti toisiinsa. Tässä esittämäni määritelmät ovat yksi vaihtoehto määritellä käsiteltäviä asioita,epäilemättä niitä voisi määritellä ja ryhmitellä monin muinkin tavoin.
Transvestisuuden asettaminen seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden muiden ilmentymien joukkoon tuntuu tärkeältä, jotta lukijalle tulisi joku käsitys siitä, mikä kuuluu transvestisuuteen ja toisaalta mistä siinä nimenomaan ei ole kyse. Toivon, että jos lukija saa jonkin oivalluksen luettuaan eri sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmentymistä, se auttaa myös transvestisuuden sijoittamisessa sille kuuluvaan kontekstiin. (Olen muuttanut tavallisemmin ismi-päätteisessä muodossa olevat termit toiseen muotoon, koska "ismillä" useimmiten viitataan ideologiaan tai valintaan, mistä ei ole kyse kun puhutaan henkilön persoonallisuuden ominaisuuksista, vain toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen on valintaa jos sekään.)
Käsitteistön läpikäymisen jälkeen osassa B transvestisuutta käsitellään lähemmin. Rajaudun tässä artikkelissa siis tarkastelemaan sukupuolisuuden moninaisuuden sekä kaikkia identiteettien ja elämänkulkujenvariaatioista ainoastaan transvestisuutta, ja sitäkin pelkästään biologisten miestentoteuttamana.
Länsimaisessa kulttuurissa miehen rooli on kovin kapea, mutta naisen rooliin hyväksytään nykyisin suuret mahdollisuudet ilmentää itseään rikkaasti, ilman että kuuluminen naissukupuoleen kyseenalaistuu. Meillä "nainen joka pukeutuu mieheksi" määrittäytyy usein transvestiitin sijasta hyvin koulutetuksi ja taloudellisesti ja muutenkin menestyväksi, ja häntä pidetään usein jännittävänä ja modernina; naisten itseilmaisun skaala on laajempi, miesmäisesti pukeutuva nainen ei herätä huomiota.
Työskentelin Seksuaalinen Tasavertaisuus SETA ry:n Transtukipisteellä vuosina 1994-1998. Tämä teksti pohjautuu pääasiassa tuon työrupeaman kautta tutuksi tulleiden transvestiittien ja heidän puolisoidensa kokemuksiin. Oman lisävärin asiankäsittelyyn tuo luonnollisesti se, että nykyään myös itse elän arkea (ja juhlaakin) transvestiittikumppaninrinnalla.
Teksti ei ole lopullinen eikä täydellinen totuus transvestisuudesta; pääasiassa se on hajanaisia kirjoitushetken (syksy 1998) henkilökohtaisia tuntumia teeman joistain puolista, joista joiltain osin olen tällä hetkellä (loppuvuosi 1999) itseni kanssa eri mieltä. Yritän kehittää paitsi ajatuksiani, myös tekstiä edelleen, ja lukijan mielipiteet ovat tervetulleita.
Palautetta lukemastasi voit kirjoittaa minulle osoitteeseen email: ekt@seta.fi
Osa A WALK ON THE WILD SIDE - SUKUPUOLISUUDEN JA SEKSUAALISUUDEN LYHYTOPPIMÄÄRÄ
Lou Reed:
WALK ON THE WILD SIDE
Holly came from Miami, Fla
Hitchhiked her way across the USA.
Plucked her eyebrows on the way
Shaved her leg and then he was she - she said:
Hey Babe, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.
Candy came from out on the island,
In the backroom she was everybodys darling,
But she never lost her head
Even when she was given head - she said
Hey Babe, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.
And the coloured girls go, doo dodoo
Little Joe never once gave it away,
Ev'rybody had to pay and pay.
A hustle here and a hustle there
New York city is no place where they said:
Hey Babe, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.
Sugar plum fairy came and hit the streets
Looking for soul food and a place to eat
Went to the Apollo, you should have seen him go go go - theysaid:
Hey Sugar, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.
Jackie is just speeding away,
Thought she was James Dean for a day
Then I guess she had to crash,
Valium would have helped that bash &endash she said:
Hey Sugar, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.
And the coloured girls go, doo dodoo
2. Sukupuoli
Sukupuoli voidaan määritellä mm. seuraavilla tavoilla:
-
Biologinen sukupuoli, johon katsotaan kuuluviksi anatominen, geneettinen ja hormonaalinen sukupuoli.
-
Ulkoisten sukuelinten avulla määritellään anatominen sukupuoli. Sitä voidaan muuttaa ulkoisesti sukuelinleikkauksilla.
-
Kromosomien avulla määritellään kromosomaalinen eli geneettinen sukupuoli. Sukupuolikromosomit ovat yleensä miehellä XY ja naisella XX.
-
Hormonimäärityksen avulla määräytyy hormonaalinen sukupuoli. Sitä ei sinänsä voida muuttaa, mutta siihen voidaan vaikuttaa hormonihoidolla.
-
Nimien ja henkilötunnuksen avulla voidaan määritellä juridinen sukupuoli (miehellä loppuosan 3. numero on pariton, naisella parillinen).
-
Psyykkinen sukupuoli on subjektiivinen tunne omasta sukupuolesta. Se on luonteeltaan alkuperäinen ja pysyväsukupuoli-identiteetin perusta ja kokemus itsestä ja sukupuoleen kuulumisesta. Sitä ei voida muuttaa.
-
Gender eli sosiaalinen sukupuoli on se sukupuoli,jonka jäseneksi yksilö sosiaalisissa yhteyksissä katsotaan. Määrittely perustuu miesten ja naistensosiaalisiin rooleihin. Gender on sosiaalisesti rakentunut.
Yleinen ajatus sukupuolesta on, että se on pysyvä ja muuttumaton ja että sukupuolia on toisensa poissulkevasti kaksi. Että kaikki ihmiset voidaan yksiselitteisesti määritellä ylläolevilla sukupuolimäärittelyillä joko pelkästään naiseksi TAI mieheksi. Yhteiskuntakin luokittelee ihmiset mm. juridisesti ja sosiaalisesti kahteen eri sukupuoleen. Syntyneelle lapselle annetaan sukupuolen ilmaiseva henkilötunnus hänen ulkoisten sukuelintensä mukaan.
Myös etunimet ovat sukupuolisidonnaisia. Todellisuudessa sukupuolta määriteltäessä esiintyy kuitenkin erilaisia juridiseen kromosomaalisen, hormonaalisen, anatomisen, psyykkisen ja sosiaalisen sukupuolen yhdistelmiä. Transvestisuutta ja transseksuaalisuutta tutkinut Robert Stoller toteaa ykskantaan, että sex- ja genderpiirteet eivät aivastaa toisiaanaan, korrelaatio ei ole täydellinen, toissanoen naispuolisetset eivät aina käyttäydy naisellisesja toteutauta feminiinisiä piirteieivätkä miespuolisetset aina käyttäydy maskuliinisesti (Stoller 1974,9).
Elävässä elämässä ihmisiä ei juuri koskaan kohdella pelkästään biologisen sukupuolensa edustajana, vaan sukupuolen käsitteeseen sisällytetään paljon muutakin, kuten erilaisia arvoja ja merkityksiä. Sosiaalisen sukupuolen pohjana on roolien jakomiesten ja naisten rooleihin. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvalle aiheuttaa pulmia se, että nämä rooli-odotukset liitetään usein biologiseen sukupuoleen.
Sukupuoliroolirajojen ylittämiseen on naisilla miehiä suuremmat mahdollisuudet, sillä naisen rooliin hyväksytään paljon ns. maskuliinisuutta. Esimerkiksi koulussa tytön rajuus ja ns. poikamaisuus saattaa tuoda hänelle arvonantoa opettajien ja koulutovereiden keskuudessa,mutta ns. tyttömäistä poikaa saatetaan vieroksua. Sama jatkuu usein aikuisiällä.
Sara Heinämaa on sanonut sukupuolen olevantoiminnan tapa ja olemisen tyyli (1996, 15).
Sukupuolesta puhuttaessa ei Butleria kaiketi voi ohittaa. Tuija Pulkkisen sanoin Butlerin heteroseksuaalisessa matriisissa (Butler 1990, 151) on kyseessä järjestävä valta, joka asettaa kaksi olentoa, miehen ja naisen. Kumpikin koostuu tietyn seksuaalisen halun, tietynbiologisen ruumiin ja tietyn sosiaalisen roolin muodostamasta ykseydestä. Halu naiseen, miehen ruumis ja miehen rooli sekä halu mieheen, naisen ruumis ja naisen rooli ovat kaksi "normaaliuden" tuottavan vallan sallimaa mahdollisuutta. (Pulkkinen 1994, 176)
2.1. Sukupuolienemmistöt
Miten määritetään sukupuolienemmistöt, mitä ne ovat? Joku määritelmähän niille pitää olla, jos seuraava otsake on sukupuolivähemmistöt! Tässä kotikutoinen määritelmäni: sukupuolienemmistöihin kuuluvat ne, jotka kuuluvat yksiselitteisesti jompaan kumpaan sukupuoleen ja ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa anatomiseen, kromosomaaliseen, hormonaaliseen, juridiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen tuntematta suurta niistä tuskaa tai tarvetta muuttaa jotain niistä oleellisesti.
Usein tällaista henkilöä kutsutaan joko mieheksi tai sitten naiseksi. Mistä tajunnanvirta tuo mieleeni Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli teoksen toisen osan kuuluisan alkulauseen: "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" (1949/91:13)!
Keksi itse parempi määritelmä ja lainaa se minulle!
2.2.Sukupuolivähemmistöt
Sukupuoli-identiteetti on sekä sosiaalisen että psykologisen tason käsite, jolla kuvataan henkilökohtaista kokemusta omasta sukupuolesta: olenko poika tai mies vaiko tyttö tai nainen vai jotain muuta. Sukupuoli on keskeisimpiä persoonallisuuden kokemisen muotoja. Joskus ilmenee ristiriitaa biologisen sukupuolen ja omaksi koetun sukupuolenvälillä. Usein se herättää paitsi henkilössä itsessään, (erityisesti) hänet kohtaavissa ihmisissä hämmennystä.
Tuija Pulkkisen-sanoin fyysisesti miesmäinen nainen ja naiselta näyttävä mies ovat usein julman sosiaalisen naurun, kurinpidon ja uudelleen muotoilun kohteita, niin että viiksekäs nainen tai lihakseton mies korjaa sukupuolisesti väärän ruumiinsa karvojen poistolla tai body buildingillä, jolloin tuska ja häpeä liittyy yleensä ruumiilliseen ei-sopivuuteen sukupuolen suhteen (Pulkkinen 1994, 177).
Sukupuolivähemmistöihin voisi määritellä kuuluviksi ne ihmiset, joiden biologinen, sosiaalinen tai psyykkinen sukupuoli eivät muodosta jatkumoa, vaan nämä sukupuolen ulottuvuudet ovat ristiriidassa keskenään. He eivät ole identiteetiltään tai ruumiilliselta olemukseltaan yksiselitteisesti "miehiä" tai "naisia", vaan jotain siltä väliltä. (Huuska, 1999) Jotkut sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät katso olevansa "jotain siltä väliltä", vaan "sekä että".
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kutsutaan usein trans-ihmisiksi. Kuvaavampi nimitys transseksuaaleille ja transvestiiteille olisi transsukupuolinen: tämä termi kertoo sukupuolen rajan ylittämisestä ja lisäksi johdattaisi ajatukset seksuaalisuuden sijaan sukupuolen kokemiseen.
Toistaiseksi ei tiede ei ole pystynyt selvittämään, mistä johtuu, että henkilö, jolla on normaalit kromosomit, hormonitoiminta sekä sisäiset ja ulkoiset sukupuolielimet, ei tunneolevansa kotonaan syntymässä saamassaan sukupuolessa. Etiologia-tutkimusten painopiste on tällä hetkellä fysiologiassa. Nykytutkimuksen käsitys on, että transvestisuudessa ja transseksuaalisuudessa kyseessä on pysyvä ja peruuttamaton sukupuoli-identiteetinilmenemismuoto.
Kysymyksiin mieheydestä ja naiseudesta törmää jokainen identiteettiään rakentava ja tutkiva ihminen, vaikkakin erityisen tärkeitä ne ovat transseksuaaleille ja transvestiiteille. Sukupuolikeskustelun myötä ominaisuuksien jakaminen toisensa pois sulkevasti feminiinisiin ja maskuliinisiin on kyseenalaistettu. Lopulta myös jako miehiin ja naisiin lakkaa olemasta aina itsestään selvä. Sukupuoliroolien ja käyttäytymismallien ero on monilta osin keinotekoinen,hämärä ja liukuva, kun erittelykriteereinä käytetään ulkoista käyttäytymistä,vaatetusta tai anatomiaa. Sukupuoli-identiteettiään pohtivaa ihmistä voi auttaa parhaiten tukemalla häntä löytämään ja hyväksymään omaidentiteettinsä.
Seuraavassa on lyhyesti kerrottu sukupuolivähemmistöihin kuuluvista eri ihmisryhmistä.
2.2.1. Interseksuaalit
Interseksuaali eli hermafrodiitti on henkilö, jolla on sekä miehen että naisen ruumiillisia sukupuoliominaisuuksia synnynnäisesti tai hänen biologinen sukupuolikaksinaisuutensa tulee esiin murrosiässä. (Huuska, 1999)
2.2.2. Ristiinpukeutujat
Ristiinpukeutuminen (cross dressing) on vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumista ja tämän sukupuolen elekielen ja/tai roolien omaksumista. Ristiinpukeutumista jaa transvestisuutta voidaan käyttää toistensa synonyymeina.. Merkityseroja seuraa siitä, että ristiinpukeutumisen käsite on transosakulttuurin piirissä kehitetty ja siksi myönteisempi ja neutraalimpi, eikä se sisällä samaa historiallista painolastiakuin transvestisuus tai transvestismi käsitteet, jotka historiallisesti ovat kehittyneet psykiatrisina kategorioina ja käsitteinä.. (Huuska, 1999)
2.2.3. Transvestiitit
Transvestiitilla tarkoitetaan länsimaisissa kulttuureissa lähinnä miestä, joka ajoittain ilmentää itsessään olevia,sisäisestä tarpeesta esiin nousevia feminiinisiä puolia mahdollisimman monipuolisesti, esim. pukeutumisellaan ja eleviestinnällään. Transvestiitti eläytyy ns. vastakkaisen sukupuolen jäseneksi ja ilmentää itseään perinteisesti toiselle sukupuolelle tunnusomaisiksi määritellyillä tavoilla Ilmiö esiintyy myös naisilla, mutta naisten maskuliinista pukeutumista tai eleviestintää kutsutaan harvoin transvestisuudeksi.
Useimmille transvestiiteille transvestisuus on osa miehenä olemista, ei sen vaihtoehto. Heillä on tarveajoittain toteuttaa itseään naisena, halu olla sievä ja viehättävä käyttämällä perinteisesti vain naisille sallittuja keinoja, toive tulla nähdyksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kokonaispersoonana, jollainen perimmältään tuntee olevansa. J
oillekin transvestiiteille riittää, että tavallisen miehisen vaatetuksen alla on jotain, joka kertoo itselle omasta feminiinisestä puolesta. Monelle transvestiitille mahdollisuus "osa-aikatyttöilyyn" on kuitenkin elämänehto: jos se kielletään, voi koko elämätuntua tarkoituksettomalta.. Masennus ja itsetuhoiset ajatukset saattavat saada silloin vallan. (Toivonen 1997, 77)
Transvestiitin erityisyys on, että hänessä "sisäiseksi" oletettu, seksuaalisuus, on räikeästi ulkopinnalla, vaatteissa ja eleissä. Transvestiitti ottaa käyttöön kulttuurisen sukupuoleen liittyvän symbolisen voimav aran, ja esittää sukupuolen. Transvestiitti ilmaisee tietyn sukupuolen merkkiä kulttuurissa ja alleviivaa samalla tämän merkinmerkkiluonnetta. Usein naiseksi tai mieheksi pukeutunut transvestiitti ilmaisee esittämällä naisen tai miehen merkkiä paremmin kuin yksikään "luonnollinen" nainen tai mies.
Sukupuolitettua pukeutumista tutkinut Merjorie Garber (Garber 1993,143) toteaakin, että "tämä on skandaali. Joka liittyy transvestismiin, se kertoo totuuden sukupuolesta". (Pulkkinen 1994, 181) En ole keskustellut transvestiittien kanssa Tuija Pulkkisen teoriasta. Voisin olettaa, että muuten se kuulostaa varsin vakuuttavalta, mutta ajatus sukupuolen *esittämisestä* saattaisi olla vieras, ainakin käsitteenä.
Vaikka kulttuurisissa mielikuvissamme transvestiitti yleensä on naiseksi pukeutuva mies, transvestiitti voi yhtä hyvin olla mieheksi pukeutuva nainen. Käytännössä kuitenkin hyvin harva "mieheksi pukeutuva nainen" määrittelee itse itseään transvestiitiksi.
Käytän yleisesti käytössä olevan transvestismi-termin sijaan termiä transvestisuus, kuten monen muunkin ilmiön kohdalla olen muuttanut ismi-päätettä. Syynä siihen on, että mielestäni ismi-päätteiset sanat mielletään valinnaksi tai ideologiaksi. Myös Tuija Pulkkinen on arvostellut transvestismi-termin käyttöä: "´Transvestismi´ antaa ymmärtää, että kyse on muuten ´tavallisen´ (heteroseksuaalisen matriisinmukaisen halu biologinen sukupuoli sosiaalinen sukupuoli -yhteydessä rakentuvan miehen tai naisen) kyseenalaisesta halusta pukeutua toisen sukupuolen vaatteisiin. Medikalisoiva valta ulottuu helposti myös ismi päätteeseen, jolloin ´transvestismi´ alkaa kuulostaa oireyhtymältä hieman autismin tapaan (Pulkkinen 1994, 180).
2.2.4. Mieheksi pukeutuvat naiset
Tämä otsake on tässä tasapuolisuuden vuoksi: jos kerran puhutaan naiseksi pukeutuvista miehistä, miksei sitten myös toisinkin päin? Tätä ilmiötä tarkastellessa ensimmäinen havainto on, että eri naisilla eri syyt valita pukeutumisensa tyyli. Sen tajuaminen auttaa huomaamaan ilmiönmonisäikeisyyden myös silloin, kun biologinen mies toisinaan tahtoo käyttää naisten vaatekaapinvalikoimaa.
Meidän on helpompi hyväksyä, että naisella on miesten vaatteita tai maskuliininen tyyli - siinä missä mekkoon pukeutuva mies määrittyy "transuksi", miehen pukuun pukeutuvaan naiseen sijoitetaan sellaisia määrityksiä kuten ehkä osaaminen, määrätietoisuus, kiehtovuus tai trendikkyys. (Näin ei tienkään ole aina ollut: 100 vuotta sitten naisen esiintyminen miehen yksinoikeudeksi määriteltyihin housuihin vaati varmasti yhtä paljon rohkeutta kuin mitä tänä päivänä vaaditaan mieheltä, joka pukeutuu hameeseen.)
Mieheksi pukeutuvat naiset eivät ole uusitutkimuskohde. Kiinnostunut lukija voi etsiä käsiinsä vaikkapa teoksen "Uusin silmin. Lesbinen katse kulttuuriin" (1996, toim. Hekanaho, Pia Livia & Mustola, Kati & Lassila, Anna & Suhonen, Marja) tai "Frauen in Männerkleidern. WeiblicheTransvestiten und ihre Geschichte" (Dekker, Rudolf & van de Pol, Lotte, 199?)
2.2.5. Homeovestiitit
Homeovestiitti pukeutuu oman sukupuolensa vaatteisiin ja eläytyy oman sukupuolensa rooleihin korostuneella tavalla, jossa hän tietoisesti hyödyntää kulttuurisia mielikuvia, fantasioita ja representaatioita naiseudesta tai mieheydestä sekä maskuliinisuuden ja feminiinisyydenkoodeja. Homeovestiitti ikään kuin esittää omaa sukupuoltaan; nainen pukeutuu ja eläytyy Naiseksi (esimerkiksi Noidaksi, Huoraksi, Jumalattareksi, Femme Fataleksi, Tädiksi) tai mies pukeutuu ja eläytyy Mieheksi.
Pukeutuminen ja eläytyminen tuottaa homeovestiitille mielihyvää, joka voi liittyä esimerkiksi omaan persoonaan liittyvien fantasioiden toteuttamiseen tai sukupuolen esityksellisen luonteen paljastamiseen. Alun perin homeovestiitti -käsitettä on käytetty ja voidaan vieläkin käyttää negatiivisessa merkityksessä sukupuolen taakse naamioitumisena eli esimerkiksi naisesta, joka valitsee korostuneen naisellisen tyylin ja käytöksen peittääkseen persoonansa maskuliinisuutta. (Huuska, 1999)
2.2.6. Transseksuaalit
Transseksuaalilla tarkoitetaan miestä tai naista, joka tuntee kuuluvansa muuhun kuin syntymässä määriteltyyn sukupuoleen ja jolle tämä ristiriita on niin vaikea, että hän kokee usein tarvitsevansa ulkoisen sukupuolensa korjaamista vastaamaan sisäistä kokemustaan. Monet transseksuaalit hakevat lääketieteellisiä hoitoja voidakseen korjata fyysisiä sukupuoliominaisuuksiaan vastaamaan paremmin omaksi koettua sukupuoli-identiteettiään.
Sukupuolenkorjaushoitoihin ryhtyminen ja niiden läpivieminen on monitasoinen ja vuosienmittainen prosessi. Sen yksi taso kulkee lääketieteellisten hoitojen piirissä: hoitoina käytetään mm. hormonihoitoja, ääniterapiaa sekä kirurgisia leikkauksia. Myös nimi ja henkilötunnus voidaan muuttaa. Prosessin vaativimmat osuudet lienee kuitenkin sekä omasopeutuminen että sosiaaliseen elämään liittyvät tekijät.
Transseksuaalit voidaan jakaa miehestä naiseksi eli mtf-transseksuaaleihin ja naisesta mieheksi eli ftm-transseksuaaleihin. Toinen jaottelu, josta usein kuulee transseksuaalien kohdalla puhuttavan, on jako pre-op, post-op- ja nonop-transseksuaaleihin. Tämä jako perustuu siihen, missä hoitoprosessin vaiheessa transseksuaali on:, joko sukupuolenkorjausleikkaus on tehty vai ei, vai onko kyseessä transseksuaali, joka ei syystä tai toisesta saa tai halua leikkausta.
2.2.7. Transgenderit
Transgenderit sijoittuvat sukupuolijatkumolla transseksuaalin ja transvestiitin välimaastoon. Rajankäynti siitä, milloin on kysymyksessä transseksuaali ja milloin transvestiitti on toisinaan mahdotonta ja usein tarpeetonta. Joillekin toimivin vaihtoehto on elää transvestiittielämää, vaikka transseksuaalisuus olisi lähempänä omaa identiteettiä. Identiteetille saatu hyväksyntä ja tuki saattaa auttaa transvestiittia löytämään tavan elää kehon ja omaksi koetun identiteetin jatkuvassa ristiriidassa ilmanlääketieteellisiä korjauksia.
Joidenkin kohdalla transseksuaalisuushoitoihin olisi sekä tarvetta että halua, mutta niihin ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta, jolloin transvestiittielämä on seuraavaksi toimivin vaihtoehto. Toisaalta taas joku transseksuaali saattaa keskeyttää hoidot, koska on sitä mieltä, että transvestiittielämän moniulotteisuus antaa laajemmat mahdollisuudet ilmentää itseään. Tai joku, jolla "oikeasti" on transvestiitin sielu, hakeutuu sukupuolenkorjaushoitoihin, koska on helpompaa olla mies TAI nainen, ei sekä että. Näissä tapauksissa ihminen toisinaan määrittelee itsensä tai tulee määritellyksi transvestiitin tai transseksuaalin sijaan transgenderiksi.
Näin ollen transgenderiä voitaisiin kutsua myös esimerkiksi kokopäivätransvestiitiksi tai transseksuaaliksi, joka ei lähde hoitoihin. Transgender elää siis jatkuvassa biologisen ja sosiaalisen sukupuolenristiriidassa; tämä ei kuitenkaan tarkoita, että transgender itse kokisi tilanteensa välttämättä ristiriitaiseksi. Transgendereiden keskuudessa ei voida tehdä tarkkaa eroa toisaalla transvestiitteihin ja toisaalla transseksuaaleihin.
Muualla maailmassa transgender-nimitystä käytetään myös sukupuolivähemmistöjen yleisnimikkeenä, minkä minä puolestani edellä ehdotin suomennettavaksi siinä merkityksessä termillä transsukupuolinen.
2.2.8. She-malet
She-male on henkilö, jolla on sekä penis että rinnat ja hän kokee tämän fyysisen sukupuolikaksinaisuuden sopivan identiteettinsä. She-male henkilön fyysinen sukupuolikaksinaisuus on itse hankittua -esimerkiksi biologinen mies kehittää itselleen rinnat harjoittamalla yksipuolisesti rintalihaksia, hormonihoidolla tai leikkauttamalla silikonirinnat (Huuska, 1999).
2.2.9. Drag queenit
Drag queeniksi määritellään mies, joka pukeutuu naiseksi show-mielessä, usein enemmän tai vähemmän ammattimaisesti, ja on tyyliltään feminiininen spektaakkeli. Seksuaalisissa alakulttuureissa drag queenien asema on vertaansa vailla oleva uniikki (Pulkkinen,1994, 180). Myös Butlerilla on ollut sanansa sanottavana drageista: "Onko drag sosiaalisen sukupuolen imitaatio, vai onko niin, että drag dramatisoi ne eleet, joilla sosiaalinen sukupuoli yleensäkin saatetaan voimaan?" (Butler 1990,137)
Mikäs sitten erottaa transvestiitin ja drag queenin? Ehkä joku ero transvestiitin ja drag queenin välillä on se, että transvestiitti tyttöilee ensisijassa itsensä tähden vaikka saattaakin mielellään ilmentää sitä puolta itsestään muillekin, mutta drag queenien kohdalla korostus näyttää selvästi olevan se, että sitä tehdään muille, ei itselle.
Suomessa ja muuallakin Euroopassa on yleistä, että transvestiitit löytyvät heteroseksuaalista elämää elävien joukosta, kun taas drag queenit tulevat (miltei) aina homoalakulttuurista. Miksi tämä jako on usein niin silmiinpistävänselkeä, on mielenkiintoinen, mutta sen selittämiseksi tarvitaan toinen tutkimus.
Suomessa on useitakin tunnettuja drag queenartisteja ja ryhmiä, heistä voisi mainita Les Boys´n (jotka laulaa omalla äänellään, jumalaisesti), Morganin ja Les Femmes´n, Apres Rasage´n, Sirkka Tälli lienee kaikille television katsojille jo tuttu, julkisuutta ovat viime vuosina saaneet myös Miss Draq Queen -kisat, joissa viime vuonna voiton vei kotiin Miss Barbie ja edellisenä vuonna Heikki.
2.2.10. Drag kingit
Drag-rintaman uudet tulokkaat ovat drag kingit, jotka ovat naisten usein karrikoidustikin tekemiä mies rooleja showesityksissä tai muissa rooli-iloitteluissa. Drag-kuningas voisi olla vaikkapa yleisölle esiintyvä performanssitaiteilija. Ilmiönä drag kingit eivät itseasiassa kuitenkaan ole niin uusi: mm. ooppera- ja elokuvarooleissa oli vuosisadan vaihteessa suurtakin muotia se, että naiset näyttelivät myös miesrooleja.
Tuija Pulkkinen vertaa seksuaalistenalakulttuurien drag kingejä "mieheksi hyvinkin systemaattisesti pukeutuviin ja roolikäyttäytyviin naisiin" ja toteaa, että jälkimmäiset eivät tule yleensä luokitelluksi erilleen muista butch-naisista (Pulkkinen 1994,180).
Itse olen nähnyt ainoastaan yhdenesiintyvän Drag King ryhmän Itis Seventeen´n.
2.2.11. Androgyynit
Ihmiset eivät ole pelkästään joko feminiinisiä tai maskuliinisia, vaan he voivat olla myös sekä hyvin maskuliinisia että hyvin feminiinisiä (Jukka Lehtonen, 1997). Androgyynisyydessä yhdistyy samassa ihmisessä runsaasti sekä maskuliinisena että feminiinisenä pidettyjä ominaisuuksia, ulkomuodossa tai persoonallisuudessa. Androgyynisyyteen liittyy se, että halutaan olla korostamatta vain oman sukupuolen käytöstapaa ja pukeutumista.
Androgyynisyys näyttää olevan tällä hetkellä yleistä ja lisääntyy varmaan edelleen sukupuoliroolien yhä väljentyessä. Varsinkin nuoremmat ihmiset ovat jo useita vuosia ihailleet sekä androgyynejä pop- ja rock-tähtiä että androgyynisiä ystäviä, tuttavia ja ihastuksen kohteita. (Maarit Huuska,1996)
Androgyynin vastakohta, jolla on hyvin vähän sekä maskuliinisia että feminiinisiä ominaisuuksia, on sukupuoleltaan neutri (Jukka Lehtonen 1997).
2.2.12. Genderblendaajat
Genderblendaaja elää tai käyttäytyy niin, että ympäristö erehtyy hänen sukupuolestaan (Jukka Lehtonen 1997, 20), jolloin muut ihmiset saattavat tulkita genderblendaaja-naisen mieheksi ja genderblendaaja-miehen naiseksi, vaikka henkilö ei välttämättä itse koekaan sukupuoliristiriitaa. Sukupuolikoodien sekoittelu voi olla tällöin varsin tietoista, vaikkakin on varmasti niitäkin genderblendaajia, joille sukupuolensekoittelu ei ole omaa valintaa.
Genderblendaajat näyttävät niin selvästi omalle sukupuolelle asetettujen odotusten vastaiselta, että he sananmukaisesti sekoittavat sukupuolia. Genderblendaaminen näyttää nykyään olevan varsinkin nuorison keskuudessa. Jolloin saman ihmisen olemuksessa on tyylissä yhdistyvät sekä miehisinä että naisellisina pidettyjä piirteitä. Muiden ihmisten on vaikeaa tai mahdotonta tulkita gender blenderin sukupuolta. Taiteiden maailmassa genderblendaus ei ole mitään uutta, mikä onkin ollut jo monille sukupolville ihailun ja kauhistuksen kohteena.
2.2.13. Gender fuckerit
Gender fuckilla tarkoitetaan tahallista sukupuolella härnäämistä, kun sukupuolista tehdään tarkoituksella pilaa. Se on välinpitämättömyyttä tai provokaatiota, jossa ylitetään ja samalla tehdään näkyväksi sukupuolisäädyllisyyden rajat, yhdistämällä yhteensopimattomia symbolisesti vahvasti latautuneita sukupuolikoodeja (Huuska, 1999).
Gender fuckin takana on usein kahteen toisensa poissulkevaan sukupuoleen jaetun kulttuurin kyseenalaistaminen ja sen kustannuksella hupailu. Voisi sanoa, että se on sukupuolipoliittisesti motivoitunutta sukupuolikoodien sekoittelua, jossa tietoisesti halutaan purkaa käsitystä kahden "vastakkaisen" sukupuolen olemassaolosta. Gender fuckia voisi olla esimerkiksi se, että biologinen mies jättää rintakarvat näyttävästi esille mekon anteliaasta kaula-aukosta.
3. Seksuaalinen suuntautuminen
Sukupuoli-identiteettiin ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä pohdittaessa on tärkeää ymmärtää, että on kaksi eri asiaa mitä sukupuolta ihminen on ja mikä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa. Ne ovat toisistaan riippumattomia siinä mielessä, että sukupuoli-identiteetistä ei automaattisesti voi päätellä seksuaali-identiteettiä tai päinvastoin.
Tässä yhteydessä seksuaalisuudesta on tarkoitus käsitellä sen kahta ala teemaa, ensin seksuaalisen halun kohteen perusteella tehtyä jakoa heteroseksuaaleihin ja seksuaalivähemmistöihin eli homo- ja biseksuaaleihin, jonka tässä olen siis koonnut "seksuaalinen suuntautuminen" alaotsikon alle, ja toiseksi joitakin ns. eroottisia lisämausteita.
Jotta seksuaalisuus ei jäisi aivan niin kapealle tarkastelulle, lainaan tähän pätkän siitä, mitä Kontula ja Haavio-Mannila ovat kirjoittaneet seksuaalisesta halusta: "Intohimoinen rakkaus voidaan käsitteenä erottaa seksuaalisesta halusta. Biologisena ilmiönä seksuaalinen halu tähtää sukupuolivietin tyydyttämiseen ja jälkeläisten saamiseen. Sen välineenä on sukupuolinen kiihottuminen ja nautinto.
Seksuaalinen halu, etenkin sen toteuttaminen käytännössä, määräytyy myös sosiaalisesti ja tiedollisesti. Yksilön sosiaalinen ympäristö vaikuttaa suuresti hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä. Yhteiskunta ja sen kulttuuri joko kannustavat tai kieltävät tiettyjä sukupuolihalun tyydyttämistapoja. Tiedollisesti eli kognitiivisesti halun toteuttamiseen vaikuttavat ihmisen lapsuudessa ja nuoruudessa havaitsemat ja oppimat seksuaalisen käyttäytymisen mallit."(Kontula ja Haavio-Mannila 1995, ??)
3.1. Seksuaalienemmistö
Seksuaalienemmistö on käsitteenä väljä, usein viitataan heteroseksuaaleihin, mahdollisesti ns. normiheteroihin. Jotain "normaalia ja itsestään selvää, ei poikkeavaa". (Kaija Kurkela, kirjeenvaihtoa1999)
3.1.1. Heteroseksuaalit
Ei kai sitä heteroseksuaalisuutta määritellä? Vai tarvitseeko? Määritelmä ei (yllättäen) osu käteen seksuaalisuutta käsittelevistä perusteoksista.
Heteroseksuaalisuutta voisi määritellä vaikkapa seuraavasti: eroottista ja emotionaalista vetovoimaa eri sukupuolta oleviin. Hetero ihastuu,rakastuu, kohdistaa seksuaaliset halunsa sekä tarpeensa läheisyyteen, hellyyteen ja/tai parisuhdekumppanuuteen pääasiallisesti hänen itsensä kanssa eri sukupuolta oleviin ihmisiin. (Huuska 1999)
Suvi Ronkainen (1997, 36) kirjoittaa:"Heteroseksuaalisuus ei ole oikeastaan seksuaalinen identiteetti vaan itsestäänselvyys. `Kaikki´ ovat heteroita jopa siinä määrin, että puhuessamme rakkaudesta ja seksuaalisista suhteista meidän ei tarvitse laittaa sanaa hetero näiden eteen. Heterous on oletusarvo, normaliteetti, tausta, jota emme edes huomaa, mutta jonka suhteen lesborakkaus tai biseksuaalisuus erottuvat. Lisäksi heterous ei ole ensisijaisesti seksuaalisuutta, ei oikeastaan edes suhteita vaan normaalia, tavallista elämää´". (Suvi Ronkainen 1997, 36)
Lainaan tässä myös Pia Purraa:"Käsityksiämme maailmasta ja niihin osallistuvista ihmisistä ja heidän rooleistaan ohjaavat kulttuuriset skriptit tai skeemat. Skriptit ovat eräänlaisia kognitiivisia käsikirjoituksia siitä, miten tietyssä tilanteessa toimitaan, kuka tekee mitäkin ja missä järjestyksessä.
Sitä miten ja kenen kuuluu toimia, kun mies ja nainen kohtaavat ja kiinnostuvat toisistaan ohjaa skripti, jota nimitän heteroseksuaalisen kohtaamisen skriptiksi. Tämän kulttuurisen skriptin mukaan mies on se, joka johtaa toimintaa, mies tekee aloitteet ja siirrot, mies hakee tanssiin, mies pyytää päästä saatolle, mies suutelee, mies pyytää puhelinnumeroa ja mies kosii. Naisentehtävä on olla passiivinen, valloitettava kohde. (1998,77)
Ei tainnut tehdä heteroseksuaalisuuden määrittelylle oikeutta, vai? Näin vaikeaa se on. Yllätä minut ja lähetä minulle käypäinen määritelmä!
3.2.Seksuaalivähemmistöt
Seksuaalivähemmistöihin luetaan tämän määritelmän mukaan homoseksuaalit eli homomiehet ja lesbot, sekä biseksuaalit.
Seksuaali-identiteetistä puhuttaessa usein ajatellaan, että heteroseksuaalisuus on tunne, muut seksuaali-identiteettien katsotaan helposti edellyttävän tekoja. Tällaiselle ajattelulle ei ole edellytyksiä. Biseksuaali on biseksuaali silloin kun löytää tämän identiteettinsä eikä vasta sitten kun on tehnyt biseksuaalisia tekoja, aivan kuten heterokin voi olla hetero ilman ainoaakaan seksuaalista tekoa.
Toisaalta taas, kuten Kontula & Haavio-Mannila toteavat, seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen kannalta keskeinen asia on seksuaalinen identiteetti. Tiettyjä asioita kokeneesta henkilöstä ei tule tämän ryhmän tai vähemmistönjäsentä ellei hän itse koe tämän käytöksen kuuluvan oman identiteettinsä osaksi.(Kontula ja Haavio-Mannila, 1993, 249)
3.2.1. Homoseksuaalit
Homoseksuaalisuus on eroottista ja emotionaalista vetovoimaa samaa sukupuolta oleviin. Homo tai lesbo ihastuu, rakastuu, kohdistaa seksuaaliset halunsa sekä tarpeensa läheisyyteen, hellyyteen ja/tai parisuhdekumppanuuteen pääasiallisesti hänen itsensä kanssa samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. (Huuska 1999)
Homoseksuaali-termin alle mahtuvat niin miehet kuin naisetkin. Kun halutaan yhtä aikaa ilmaista sekä sukupuolta että seksuaalista suuntautumista,voidaan puhua lesboista (homoseksuaalinen nainen, emotionaalinen ja seksuaalinen halu kohdistuu naisiin) tai homomiehistä.
Kaikki eivät pidä homoseksuaali tai lesbo -sanoista tai eivät muuten vaan identifioidu niihin,vaikka määritelmän mukaan voisivatkin pitää termiä omanaan. Toisinaan kuulee lesbojen sijaan puhuttavan esimerkiksi naista rakastavista naisista. Toisinaan, kun miehellä on seksiä miehen kanssa, hän ei meillä itseään sen enempää homo- kuin biseksuaaliksikaan, vaan on yksinkertaisesti vaikkapa mies jolla on seksiä miehen kanssa.
3.2.2. Biseksuaalit
Biseksuaalisuus on eroottista ja emotionaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin ja/tai trans-ihmisiin. Bi-ihminen voi ihastua, rakastua, kaivata hellyyttä, läheisyyttä, rakkautta, seksiä, kumppanuutta tai joitakin näistä sukupuolesta riippumatta tietyltä ihmiseltä tai tietyiltä ihmisiltä.
Jotkut biseksuaalit kokevat ihastuvansa itseään viehättäviin miehiin ja naisiin, toiset kokevat ihastuvansa itseään viehättäviin ihmisiin tai mieheyden ja naiseuden yhdistelmiin ihmisissä. Useimmiten biseksuaalia kiinnostaa eroottisesti enemmän jompikumpi sukupuoli; toisinaan häntä kiinnostavat yhtä paljon kummankin sukupuolen jäsenet.
Biseksuaali voi myös kokea eroottisen kiinnostuksensa eri sukupuoliin joustavaksi ja muuttuvaksi eri elämänvaiheissa. Silloin kun biseksuaali elää parisuhteessa, biseksuaalisuus ei sinänsä määritä parisuhteen muotoa; bi-ihmisten parisuhteet voivat olla esimerkiksi pitkä- tai lyhytaikaisia, avoimia tai uskollisia, kuten heteroiden, homojen ja lesbojen parisuhteetkin.(Huuska 1999)
Lainaan tässä myös Suvi Ronkainen ajatuksia biseksuaalisuudesta: "Biseksuaalien seksuaalista elämänkaarta kuvastaa joustavuus. Sekä itseymmärrys että seksuaalisuhteiden kuviot muuttuvat voimakkaammin ajan myötä kuin homojen tai heteroidenelämässä. Lisäksi biseksuaalien´biseksuaalisuus´- kun ajatellaan biseksuaalien rakastumista, eroottista halua tai seksikumppanien sukupuolijakaumaa vaihtelee puhumattakaan siitä, millä tavoin he itse biseksuaalisuuttaan käsittelevät ja elävät.
Joillekin henkilöille biseksuaalisuus liittyy yksinkertaisesti seksiin samalla kun yhteisöksi, johon sitoudutaan,nimetään lesbot tai homot. Toiselle henkilölle biseksuaalisuus on ehkä tekniikkaa: ne seksuaaliset teot, joista sattuu nauttimaan, eivät katso sukupuolta. Kolmannelle biseksuaalisuus on syvää rakastumista sekä naisiin että miehiin. Neljännelle biseksuaalisuus on heteroseksismin feminististä vastustamista samalla, kun henkilö ehkä elää heteroseksuaalisessa suhteessa. Biseksuaalit ovat kirjava joukko!" (1997, 38-39)
Kathleen Bennet kiteyttää biseksuaalisuuden seuraavasti: "Meillä ei ole selvää kriteeriä, ei rajaa, mikä määräisi, kuka on biseksuaalinen ja kuka ei, - emmekä, mielestäni, edes toivoisi sellaista olevaksi.
Biseksuaalisuus on orientaatio, joka koostuu merkitysten varjopaikoista, rakkauden ja halunsiirtyvistä vektoreista. Se on nimettävissä vain identifioimalla itse itsensä, mikä ei ole helppo tapa sitoutua. Mutta tällä tavoin biseksuaalinen identiteetti haastaa dualismin." (1992, 225)
4. Eroottiset lisämausteet
Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksuaalinen suuntautuminen. Siihen kuuluu esimerkiksi erilaiset erotiikan "alalajit", joita tässä kutsunlisämausteiksi. Toisinaan sen ovat tekoja, toisinaan toiveita,toisinaan fantasioita. Mainitsen tässä joitakin lisämausteita, pääasiassa niitä, jotka helposti ihmisten mielissä menevät sekaisin transvestisuuden kanssa.
4.1. Fetisistisyys
Fetisisti kokee eroottista nautintoa tai voimakasta kokonaisvaltaista mielihyvää ollessaan tekemisissä fetissinsä, tietyn esineen tai asian kanssa. Fetissi voi olla esimerkiksi materiaali (nahka, pitsi ?), esine(mikä tahansa) tai vaatekappale (korsetti, univormu?), ihmisenominaisuudet, piirteet tai ruumiinosat. Fetissi herättää voimakkaita kiihottavia mielikuvia, jotka voivat suoraan liittyä eroottisiin fantasioihin tai olla intensiivisiä mutta vaikeasti kuvattavia tunteita, mielikuvia ja tunnelmia herättäviä (vertaa unien tunteisiin ja tunnelmiin, joita usein on mahdotonta kuvata).
Fetissi voi olla asia,joka kulttuurisesti on ladattu vahvalla symboliikalla &ndash esimerkiksi musta nahka on yleinen fetissi, joka kulttuurisesti assosioituu voimaan, valtaan ja hallitsevuuteen. Fetissi voi olla myös yksilöllinen, vain tietyn fetisistin mielikuvitusmaailmaan vetoava. Toisille ihmisille fetisismi on heidän seksuaalisessa suuntautumisessaan kaikkein keskeisintä, toisille se on osa seksuaalielämää tai lisänautinnon tuoja. Voidaan ajatella, että taipumus ladata seksuaalisesti tiettyjä objekteja on meissä kaikissa.
Voisi väittää,että kulttuurissamme kaikkein yleisin fetissi tällä hetkellä on sukupuoli, koska niin monet kokevat poissulkevasti vain toisen sukupuolen jäsenet itseään kiihottaviksi.(Huuska, 1999)
4.2. Transvestinen fetisistisyys
Yksi fetisitisyyden muoto on transvestinen fetisistisyys, jolloin ristiinpukeutuminen voi myös olla yksieroottisen roolileikin toteuttamismuoto. Jotkut miehet pukeutuvat naisten vaatteisiin, vaikkapa alusvaatteisiin tai pitkiin sukkiin, joko itsetyydytyksen tai muun seksuaalisen tyydytyksen yhteydessä. Silloin ei kyseessä ole transvestisuus eikä transseksuaalisuus vaan siis fetisistisyys, tarkemmin sanottuna transvestinen fetisistisyys.
Miehiä, jotka saavat seksuaalista mielihyvää pukeutumalla naisten alusvaatteisiin, sukkahousuihin tai pitkiin sukkiin, lienee Suomessakin useita kymmeniä tuhansia. Se kohta, jossa transvestinen fetisistisyys loppuu ja transvestisuus alkaa (tai toisinpäin), on toisinaan vaikeasti määriteltävissä (vaikkakaan siis kaikilla transvestiiteilla ei transvestisuuteen liitykään seksuaalista mielihyvää). Ehkä selkein konkreettinen ero transvestiitin ja transvestisen fetisistin välillä on se, että fetisisti tavoittelee tällä keinoin pelkkää seksuaalista mielihyvää, jolloin hän yleensä haluaa riisua naisellisen vaateparren pois laukeamisenjälkeen.
Useimmat naisten vaatteita käyttävät miehet tietävät itse, kumpaan ryhmään kuuluvat. Vaikka rajan tekeminen transvestiitin ja transvestisen fetisistinvälille saattaa toisinaan tuntua hiusten halkomiselta, henkilön itsensä kannalta saattaa kuitenkin olla hyvinkin tärkeää löytää oikeamääritelmä.
4.3. Transdiggailu
Transdiggari on henkilö, joka kokee emotionaalista ja eroottista kiinnostusta erityisesti transihmisiä - esimerkiksi transvestiitteja, transseksuaaleja, transgendereitä, she-maleja tai interseksuaaleja &ndash kohtaan. Transdiggari saattaa kokea eroottisesti puoleensavetäväksi sen, että samassa ihmisessä yhdistyy häntäkiehtovalla tavalla maskuliinisiksi ja feminiinisiksi kulttuurissamme määriteltyjä ominaisuuksia. Transdiggari saattaa myös ihastua ihmisiin, jotka hän kokee toisaalta miehiksi ja toisaalta naisiksi. (Huuska 1999)
4.4. Ekshibitionistisyys
Ekshibitionistille tuottaa eroottista mielihyvää omien ruumiinosien, ruumiinmuotojen tai seksuaalisen toiminnan tarkoituksellinen paljastaminen toisten ihmisten katseille. Ekshibitionisti voi paljastaa ruumiinosia ja-muotoja yhtä hyvin riisuutumalla kuin pukeutumallakin, esimerkiksi minihameeseen, läpinäkyviin vaatteisiin tai tiukkoihin farkkuihin. Ekshibitionismissa nautintoa voi myös tuottaa toisten katseiden kohteena oleminen tai tietoisuus toisten läsnäolosta masturbaation tai seksin aikana.
Vastuullinen ekshibitionisti on tietoinen siitä, että hän ekshippaillessaan voi käyttää valtaa hallitsemalla toisten ihmisten tilaa, näkökenttää tai yksityisyyttä esiintymisellään. Huomaavainen ekshippari toteuttaakin eroottisuuttaan muut huomioiden, esimerkiksi esittäytyen vain vapaaehtoiselle ja roolileikissä mukana olevalle yleisölle. (Huuska 1999)
Yksi ekshibitionismin muoto on huomionhakeminen vaatteiden ja muun tyylin avulla. Jonkun miehen ekshibbailun tarvetta saattaa tyydyttää näyttäytyminen muiden joukossa naiseksi pukeutuneena. Olennaista ei hänelle kuitenkaan ole nimenomaan juuri naisenulkoasun valitseminen, saman tarpeen saattaisi tyydyttää liikkuminen vaikkapa avaruusolion näköiseksi laittautuneena. Tärkeintä on että saa näyttäytyä ja että tulee nähdyksi.
4.5. Voyeristisuus
Voyeristisuus ei liity transvestisuuteen, mutta koska edellä käsiteltiin ekshibbailua, niin otetaan sitten voyeristitkin täydentämään eroottistenlisämausteiden kirjoa. Siis:
Voyerismissa eroottista mielihyvää tuottaa toisten ihmisten ruumiinosien, ruumiinmuotojen tai seksuaalisen toiminnan, esimerkiksi seksin tai masturbaation katseleminen. Katselemisesta saatavaa seksuaalista mielihyvää voi toteuttaa elokuvien, teatterin tai pornografian välityksellä, fantasioissa,seksileikeissä toisten ihmisten kanssa ja autoerotiikassa.
Osa katselemiseen liittyvää nautintoa saattaa olla katsottavaan henkilöön tai henkilöihin samaistuminen. Huomaavainen voyeristi ottaa eettiset näkökohdat huomioon, jos hän nauttii erityisesti katsellessaan ihmisiä, jotka eivät tiedä olevansa katsottavina. (Huuska, 1999)
4.6. Sadomasokistisuus
Sadomasokisti saa eroottista nautintoa toisen alistamisesta tai alistetuksi tulemisesta, kivun kokemisesta tai tuottamisesta roolileikeissä. Sadomasokismi ei ole väkivaltaa vaan vapaaehtoista ja nautinnollista valtaleikkiä, johon voi kuulua esimerkiksi kuvitteellisia rooleja ja rooliasuihin pukeutumista, mielikuvia, sanallista nöyryytystä, solvauksia tai uhkauksia, sitomista, kuritusta, viiltelyä tai ruoskintaa.
Sadomasokismissa henkinen tai ruumiillinen alistaminen ei ylitä osallistujien sietokykyä, vaan osallistujat sopivat yhdessä roolileikin sisällöstä ja turvasanoista. Turvasanoilla voi jännitteen katoamatta ohjailla tapahtumia, esimerkiksi keskeyttää leikin tai lisätä sen intensiteettiä. Jos osallistujien sietokyky (esim. kivun tai nöyryytysten suhteen) ylitetään, kyse ei ole enää sadomasokismista vaan väkivallasta. Sadomasokististen roolileikkien voikin ajatella edellyttävän erityistä luottamusta, yhteisymmärrystä ja sopimista osallistujien kesken.
Henkilöstä, joka on erityisen mieltynyt alistamiseen, voidaan käyttää käsitteitä sadisti, aktiivi, top ja alistetuksi tulemisesta nauttivasta masokisti, passiivi ja bottom. Passiivi käsite alistuvasta osapuolesta on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtava, että alistuva osapuolihan aktiivisesti toteuttaa fantasioitaan ja kontrolloi kokoajan roolileikkiä turvasanoilla.
Sadomasokistiset unet ja fantasiat sekä seksikäytännöt ja mielikuvat kuten "toisen ottaminen" tai "otetuksi tuleminen" tai "antautuminen" ja kivusta nauttiminen, esimerkiksi fritsujen muodossa, ovat hyvin yleisiä. Jokainen voikin itse päättää, milloin sadomasokismi on hänelle niin tärkeä osa hänen omaa seksuaalisuuttaan tai identiteettiään tai milloin hän samaistuu niin paljon SM-osakultturiin, että haluaa määritellä itseään sadomasokismiin liittyvillä käsitteillä. (Huuska, 1999)
Olen maininnut SM:n tässä yhteydessä siksi, että monilla SM:stä pitävillä miehillä SM:n kiihottavin puoli on eläytyä naisen rooliin, omaksua SM:ssä niitä ominaisuuksia, jotka stereotyyppisesti liitetään naiseuteen. Tämäkin on transvestisuudesta irrallinen ilmiö.
4.7. Autoerotiikka
Autoerotiikka on eroottista nautintoa, jota ihminen saa omasta ruumiillisuudestaan, aistillisuudestaan ja mielikuvituksestaan. Autoerotiikassa seksuaalista mielihyvää voivat tuottaa unet, fantasiat, kuvitelmat, omanruumiin katseleminen, kosketteleminen haistelu tai maistelu, masturbaatio, pukeutuminen ja riisuutuminen tietyllä tavalla, itsensä ja muiden kuvitteleminen kiihottaviin rooleihin. Fantasioissaan voi ylittää ajan, paikan, henkilöiden ja omien moraalikäsitysten rajoja ja nauttia sellaisestakin, mikä todellisuudessa ei olisi itselle mahdollista toteuttaa.
Autoerotiikka on myös käytännössä lähes aina turvaseksiä. Kulttuurissamme autoerotiikka arvotetaan toisinaan vähempiarvoiseksi korvikkeeksi "oikealle seksille" toisen ihmisen kanssa. Ei ole kuitenkaan mielekästä asettaa arvojärjestykseen erotiikkaa toisen ihmisen kanssa ja autoerotiikkaa - jos pitää ruisleivästä, ei kai ole kiellettyä nauttia myös ranskanleivästä.(Huuska 1999)
Autoerotiikan sisällyttäminen tähän katsaukseen perustuu siihen, että useimpien miesten fantasiamaailmaan kuuluu fantasia naiseksi pukeutumisesta /pakottamisesta pukeutumaan naisten vaatteisiin. Joillakin se on fantasia, jonka haluaa säilyttääkin sellaisena, joillekin se on toteutumista odottava haave. Oli kummin vain, ei kyseessä automaattisesti suinkaan ole orastava transvestisuus.
5. Vieläkö näkyy metsää puilta?
Edellä olevat määritelmät ovat vain yksi vaihtoehto avata käsitteiden sisältöä eivätkä varmasti kaikin osin tee oikeutta kohteelleen. Monipuolisten ilmiöiden määritteleminen lyhyesti mutta kattavasti on ylivoimainen tehtävä.
Em. luetteloa transvestisuuteen toisinaan sekaantuvista eroottisen ilmaisun muodoista voisi varmaan jatkaa, tuskin luettelosta koskaan valmista tuleekaan ilmiöiden jakaantuessa yhä tarkemmin ja tarkemmin määriteltyihin alalohkoihin. Mutta ehkä tämä jo riittää kertomaan, mistä transvestisuudessa on / ei ole kysymys.
Välillä täytyy pysähtyä ihmettelemään, mihin me oikein kaikkia näitä määritelmiä tarvitsemme &ndash mitä enemmän sukupuoli-identiteetin ilmentämistä tutkii, sitä enemmän määrittelyjä ja lokeroita syntyy. Kaikkia määritelmiä ei ole tarpeen tuntea, tavoitteena on ollut luoda katsaus seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuuteen ja monitasoisuuteen. Luokittelu ei siis sinänsä ole oleellista ja toisinaan se voi olla haitallistakin.
Sanat ovat kuitenkin ilmaisun ja ymmärtämisen välineitä. Monelle on tärkeää löytää erilaisten määrittelyjen rajoja, jotta saisi selvää siitä, mikä oikein itse on. Toisinaan eri määritelmien erot voivat ensilukemalta tuntua hiustenhalkomiselta, mutta lähemmin tarkasteltuna ne saattavat osoittautua hyvinkin merkityksellisiksi.
Toisaalta, määritelmien kanssa voi käydä kuten minulle: mennessäni Transtukipisteelle töihin mietin mikä on transvestiitti tai mikä on transseksuaali. Lähtiessäni sieltä kysymykseni oli mikä on nainen ja mitä on mies.
Osa B POIKA NIMELTÄ PÄIVI
Leevi and the Leavings:
Poika nimeltä Päivi
mä kerroin kaiken jo kirjeessäin
jos en lähde, petän itseäin
lähdin kiertämään maailmaa
pikkukaupungin kadut mua ahdistaa
olin poika nimeltä Päivi
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia
olin poika nimeltä Päivi
tahdoin vain suudella sun maalattuja huulia
unta saanut en iltaisin
aamuun asti mä kattoon tuijotin
ihmiset mulle sanoi niin
jos et muutu, voit joutua helvettiin...
olin poika nimeltä Päivi
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia
olin poika nimeltä Päivi
tahdoin vain suudella sun maalattuja huulia
antaa ihmisten tuijottaa
vaikka joskus se onkin niin vaikeaa
ystävyys meitä yhdistää
etäisyys tekee sielussa kipeää
olin poika nimeltä Päivi
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia
olin poika nimeltä Päivi
tahdoin vain suudella sun maalattuja huulia
6. Tavallisimpia transvestisuuteen liitettyjä kysymyksiä ja yleisimpiä ennakkoluuloja
Työskennellessäni Transtukipisteeltä törmäsin toistuvasti samoihin transvestisuutta koskeviin kysymyksiin. Tässä niistä joitakin vastauksineen
6.1. Kuinka paljon transvestiitteja on?
Määrän tutkiminen on vaikeaa, koska ilmiö on niin moniselitteinen ja eri tavoin koettu, eikä tietotransvestiittien määrästä ole loppujen lopuksi myöskään ole kovin oleellinen. Tutkimuksia on kuitenkin tehty. Amerikkalaisessa tutkimuksessa (Coleman, Tapestry76/96) arvioitiin, että joka 10. mies kokee mielihyvää, seksuaalista tyydytystä tai stressistä rentoutumista pukeutumalla naisten vaatteisiin. Tuoreimmissa tutkimuksissa on arvioitu, että noin kaksiprosenttia miesväestöstä on transvestiitteja. Suomenkokoisessa väestöpohjassa se tarkoittaisi osapuilleen 50.000:ta transvestiittia.
6.2. Pukeutuuko transvestiitti joka päivä naisten vaatteisiin?
Transvestisuuden intensiivisyys vaihtelee. Toisessa ääripäässä on transvestiitti, joka päivisinkin pitää naisten vaatteita niin paljon kuin mahdollista vaikkapa muiden vaatteiden alla ja sitten iltaisin kotiin päästyään pukeutuu naiseksi kokonaan. Toisessa päässä on transvestiitti, joka laittautuu muutamankerran vuodessa ja silloin kunnolla.
On myös kaikkea siltä väliltä. Transvestiittien tarve osa-aikatyttöilyyn ei ole vakio. Joillakin tarve on suurimmillaan kesäisin: ensimmäisten kukkamekkojen ilmestyessä näyteikkunoihin on vaikea odottaa tilaisuutta päästä mukaan, kun taas talven aikana hiljaiselo on helppoa. Joillakuilla on toisinpäin: kesä kyllä menee, kun on kevyt olla muutenkin, mutta syksy ja pimeät illat tuovat pahoja masennuksia, jollei tilaisuuksia "transsuiluun" löydy.
6.3. Ovatko transvestiitit miehenäkin naisellisia eleissä ja puhetyylissä ja muutenkin?
Transvestiittimiesten arkiroolien variaatio on yhtä laaja kuin miesten ylipäätäänkin. Tapaamasi ns. naisellinen mies voi olla sukupuoli-identiteetiltään tai seksuaalisiltamieltymyksiltään aivan mitä vain.
6.4. Miksi transvestiitit pukeutuvat niin tökerösti, että heidät erottaa kadulla?
Monet transvestiitit eivät erotu muista kadulla kulkijoista. Kuinka voisi huomata niitä, joita ei huomaa? Se, kuinka selvästi transvestiitti erottuu naisista, riippuu esimerkiksi siitä, kuinka kauan asiaa on opeteltu. Kadulla erottuminen voi myös johtua siitä, että kaikki transvestiitit eivät haluakaan esittää naista täydellisesti, vaan jotkut haluavat säilyttää luonnollisen äänenkorkeutensa tai oman kävelytyylinsä eikä heitä haittaa tulla tunnistetuksi "miehenä, joka pukeutuu naiseksi". Raja genderblendereihin tulee joidenkin kohdalla epäselväksi - jotkut transvestiitit viestivät tahallaan yhtä aikaa feminiiniä ja maskuliinia.
Sitä paitsi. Tarvitseeko transvestiitin olla kauniin naisen stereotyyppi, eiväthän biologisetkaan naiset pidä sitä automaattisesti velvollisuutenaan. Osa-aikatyttöily auttaa pääsemään hetkeksi eroon syntymäsukupuolen määrittelemästä roolista, jolloinka antoisinta on saada itse määritellä roolinsa edes silloin. Tärkeintä on löytää se mitä itse haluaa, eikä se mitä muut odottavat.
Ei tarvitse olla objektiivisesti ja absoluuttisesti kaunis, tärkeää on ilmentää itseään itselleen omimmilla tavoilla ja löytää asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä riippumatta siitä, mahtuvatko ne naisen tai transvestiitin stereotyyppiin tai johonkin muuhun valmiiksi määriteltyyn kuvaan.
Monilla transvestiiteilla on kuitenkin valtava kunnianhimo hioa naisrooliaan harjoittamalla ulkomuodonlisäksi myös naisellisia eleitä ja intonaatiota. Heitä ei kadulla tunnista transvestiitiksi muidenvastaantulijoiden joukosta.
6.5. Mihin transvestiitit naiseksi pukeutumisellaan tähtäävät?
Tavoitteet ja tarpeet ovat hyvin erilaiset. Joillekin transvestiiteille on tärkeää saada liikkua muiden joukossa tyttöillessään. Joillain on tarve sulautua "tavallisten" naisten joukkoon. Joku toinen taas toivoo erottuvansa muista naisista vaikkapa kaikkein parhaimman näköisenä tai tietoisesti viestittäen olevansa ei nainen vaan mies, joka on pukeutunut naiseksi.
Transvestisuus on monelle merkittävä tapa purkaa stressiä: naisen roolin avulla voi purkaa arkiseen elämään ja sen rooleihin liittyviä paineita ja irrottautua miehisen roolin asettamista vaatimuksista, koska he pitävät tunteesta, jonka osa-aikatyttöily kaikkineen tuo. Tai vaatteilla flirttailulla voi tuoda elämään iloa ja jännittävyyttä.
Jotkut tyttöilevät ainoastaan yksin ollessaan. Monille heistä se tuntuu käytännön pakolta, koska muiden joukkoon lähteminen on pelottavaa. Joillekin se tuntuu omimmalta tavalta toteuttaa transvestisuutta; tarvetta yleisöön ei itsen tai kumppanin lisäksi ole. Eräs transvestiitti määritteli osa-aikatyttöilyä omalla kohdallaan yksinkertaisesti näin: tulee rentoutunut olo ja on mukava tuntea itsensä sieväksi.
Maya Kerosuo on tehnyt gradunsa transvestisuudesta. Hänen tutkimukseensa osallistui 37 transvestiittia ja 18 transgenderistiä ja tutkimus toteutettiin postitetun kyselylomakkeen avulla. Motiiveista tärkeimmiksi Kerosuo löysi tunteiden ilmaisemisen, roolihelpotuksen ja identiteettiaspektit. (Kerosuo 1998)
6.6. Mistä transvestisuus johtuu?
Ovatko transvestiitiksi tulleen miehen vanhemmat lapsena toivoneet mieluummin tyttöä, ja sitten käy näin? Voisivatko vanhemmat kasvattaa poikiaan jotenkin niin, ettei heistä tulisi/ ei tulisi transvestiitteja? Johtuuko transvestisuus dominoivasta äidistä ja etäisestä isä-suhteesta?
Koska sukupuoli-identiteetti perustuu tunteeseen, sen syntymisen selvittäminen ylipäätäänkin on vaikeaa. Transvestisuuden alkuperää on maailmalla paljon tutkittu, mutta pitävää selitystä ei ole vielä löytynyt. Tällä hetkellä tutkimuksen painopiste näyttää siirtyneen psyykkisistä ja kasvatuksellisista tekijöistä fyysisiin tekijöihin. Viimeksi on tutkittu mm. geenien ja hormonien merkitystä. Transvestiittien kromosomisto ja hormonitoiminta eivät tähänastisten tutkimusten valossa kuitenkaan poikkea valtaväestöstä.
Asiaan perehtyneiden tutkijoiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että transvestisuus on pysyvä ominaisuus. Intensiivisyys saattaa vaihdella ja voi tulla vuosienkin mittaisia jaksoja, jolloin transvestisuus on unohduksissa, mutta taipumus pysyy. Siitä ei voi itse parantaa itseään, eikä lääketiedekään voi tarjota asiaan parannusta. Ja miksi pitäisi?
6.7. Miten transvestiitiksi tullaan?
On varmaan tuhat tapaa miehen löytää korsetin alla sykkivä naisen sydän. Elämäntilanne, itsetunto ja elämänkokemukset vaikuttavat siihen, mitä, miten ja milloin ihminen ylipäätään itsestään löytää ja mitä siitä uskaltaa ja voi ottaa mukaansa. Transvestisuuden tunnustamiseen, edes itselleen, on ihmisillä hyvin erilaiset mahdollisuudet, mikä johtaa monenlaisiin elämänkulkuihin. Identiteetin kehittyminen ei ole staattinen olotila vaan elämänmittainen prosessi.
7. Transvestisuuden kokeminen
Transvestisuus on ilmiönä laaja ja moni-ilmeinen ja se sisältää toisistaan kovinkin paljon eroavia elämisen muotoja. Sen vuoksi sen määrittelykin on vaikeaa eikä siitä voida sanoa juuri mitään, mikä olisi tosi kaikkientransvestiittien kohdalla. Usein transvestisuus määritellään pukeutumisen kautta: transvestiitti on mies, joka pukeutuu naiseksi.
Tämä määritelmä ei ole aivan väärä mutta painottaa epäolennaista asiaa. Pukeutuminen on yksinäkyvistä keinoista ilmentää sukupuolta, muita keinoja ovat esimerkiksi eleet, kävelytapa ja puhetyyli sekä hiukset ja meikkaus. Näiden ulkoisten piirteiden painottamisen sijaan transvestisuutta tulisi tarkastella ennemminkin sisäisistä lähtökohdista käsin.
Vaatteiden kautta saatu mielihyvä ei transvestiitilla välttämättä liity siihen,että ne ovat nimenomaan naisten. Ennemminkin on kysymys siitä, että naisille suunnitellut vaatteet ovat usein kauniimpia, värikkäämpiä ja miellyttävämmän tuntuisia ja ne mahdollistavat laajemman ja persoonallisemman tyylillisen itseilmaisun. Naisten mieltymystä vaikkapa pehmeisiin materiaaleihin tai eroottisiin alusvaatteisiin pidetään luonnollisena.
Kuitenkin myös monen miehen mielestä jonkin perinnäisesti naisten vaatteenmateriaali, vaikkapa silkki, tuntuu iholla mukavalta, tai korsetin rutistus silloin tällöin tuo elämään mukavan lisän. (Toisaalta, miesten normialusvaatteet eivät tavallisesti ole varsinaisesti eroottisia tai edes esteettisiä. Luulisi että monet nauttisivat esteettisestä alusvaatekerrasta paitsi itsenä myös kumppaninsa päällä, sukupuoleen katsomatta.) Kyse on siis asioista, jotka ovat naisille sallittuja ja suorastaan toivottuja,mutta joiden rajaaminen yksinomaan naisten oikeudeksi tuntuu tarkemmin ajateltuna keinotekoiselta.
7.1. Elämänkaari
Suuri osa transvestiiteista muistaa jo alle kouluikäisenä samastuneensa joissain asioissa tyttöihin ja lainailleensa sisarten vaatteita. Amerikkalaisentutkimuksen mukaan 44 % muistaa taipumuksen alkaneen alle10-vuotiaana, 44 % teini-ikäisenä ja reilut 10 % 18 ikävuoden jälkeen. Keski-ikä pukeutumisen aloittamiselle oli ko. tutkimuksen mukaan 13 vuotta. (Coleman,Tapestry 76/96)
Usein transvestiitti koettaa 10 - 20 vuotta tukahduttaa tämän puolen itsestään. Tarinat, joissa vaatekerta ja muut asiaan kuuluvat tarvikkeet on poltettu, myyty ja lahjoitettu pois moneen kertaan, ovat tavanomaisia. Syyllisyys, häpeä ja sairauden pelko johtavat monenlaisiin parannuksenteko- ja parantumisyrityksiin.
Uskallus ja ulostulo ympäristölle ajankohtaistuvat monilla kriisien jälkeen nelissäkymmenissä, kun itsensä hyväksyminen ja itsetunto mahdollistaa sen. Ulostulolla tarkoitetaan tässä sitä prosessia, jossa henkilö oppii hyväksymään oman transvestisuutensa ja alkaa toteuttaa sitä ilman jatkuvaa pelkoa ilmitulemista. Ensimmäinen askel on vaikea, mutta sen jälkeen tilanne helpottuu yleensä nopeasti ja alun vaikeutta on myöhemmin hankala edes oikein ymmärtää.
7.2. Yhteiskunnallinen elämäntilanne
Tuen piiriin tulevat transvestiitit ovat useimmiten keskimääräistä paremmin koulutettuja (insinöörejä, juristeja, lääkäreitä, yrittäjiä); suurin osa on työelämässä. Kyse lienee siitä, että kynnys lähteä asian kanssa liikkeelle on sitä korkeampi, mitä vaikeampi elämäntilanne muutoinkin on. Sen johdosta "ulos" tulevat ne, joilla elämäntilanne on muuten hyvä ja joiden itseluottamusta transvestisuus ei murenna, vaan kenties jopa vahvistaa sitä.
Voisi olettaa, että koulutuksen myötä myös suvaitsevuus kasvaa ja paineet pienenevät ja tulee henkistä joustavuutta ilmaista itseään mahdollisimman kokonaisesti.
Paradoksaalisesti tässä kuten monessa muussakin yhteiskunnan palvelumuodossa tuen ulkopuolelle jäävät ne, joilla vaikeudet ovat suurimmat. Yhteydenottaminen esimerkiksi Transtukipisteeseen merkitsee sitä, että ensimmäinen askel kohti itsensä hyväksymistä on otettu. Mutta kuinka tavoittaa ne, joilla ei ole voimia ja uskallusta ensimmäiseen yhteydenottoon?
7.3. Transvestiittisukupolvet
Historia ja kulttuurintutkimus tuntevat transvestiittimaisia elämäntapoja monilta eri ajoilta ja eri maailmankolkista. Kaikissa kulttuureissa on ollut ihmisiä, jotka ovat etsineet keinoja vapautua jäykistä sukupuolirooliodotuksista.
Asennoituminen sukupuolirooleihin ja niiden eroihin on voimakkaassa murrostilassa. Transvestisuus on näyttäytynyt meidän kulttuurissamme eri sukupolville hyvin eri tavalla. Vielä 10 - 20 vuotta sitten miehensukupuoliroolin ylittäminen naiseksi pukeutumalla herätti hämmennystä, puhumattakaan aiemmista vuosikymmenistä, mutta asenneilmastossa tapahtuneiden muutosten johdosta transvestiitin elämä on nykyään helpompaa.
Vielä nykyäänkin transvestiitilta saattaa viedä kuitenkin vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin hän pystyy hyväksymään oman erityislaatunsa. 20 &ndash 30-vuotiaina monet transvestiitit toivovat vielä voivansa päästä eroon taipumuksestaan sen sijaan että lähtisivät toteuttamaan ja kehittämään sitä puolta itsessään, kun taas murrosikäistentavassa ilmentää sukupuolta androgynia ja genderblendaaminen alkavat olla arkipäivää.
7.4. Seksuaalisuus
Yleisimpiä seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyviä harhaluuloja on, että transvestiitit ovat homoseksuaaleja. Transvestiitit ovat kuitenkin heteroyhteisön tuote siinä mielessä, että jotkut heteroelämää elävät miehet kaipaavat mahdollisuutta ilmentää naisellisia puoliaan mahdollisimman moni-ilmeisesti. Homojen alakulttuurissa on myös ristiinpukeutumista, mutta siellä naiseksi pukeutuvat miehet määrittelevät itsensä drag queeneiksi, jolloinka he mainitsevat eroksi transvestiitteihin nähden sen, että he tekevät sitä ammatikseen tai muuten show-tarkoituksessa. Transtukipisteeseen yhteyttä ottavista transvestiiteista arviolta 95-99 % elää heteroelämää.
Prosessiin, jonka kuluessa transvestiitti hyväksyy oman transvestisuutensa, liittyy usein myös lähempi tutustuminen omaan seksuaali-identiteettiin. Moni transvestiitti löytää luontevasti myös itsessään olevan biseksuaalisuuden. Joillakin biseksuaalisuus ilmenee siten, että arkielämän miehenroolissa seksuaalinen halu kohdistuu yksinomaan naisiin, mutta tyttöillessä miesten osoittama mielenkiinto tuntuu erityisen palkitsevalta.
Fantasiat miehen kanssa rakastelusta saattavat liittyä pikemminkin naisena olemisen rooliin kuin aitoon seksuaaliseen tarpeeseen. Monet transvestiitit sanovat, että niin arjen miesroolissa kuin tyttöillessäkin ainoa seksuaalisen halun kohde on naiset.
Usein kysytään, saako transvestiittiseksuaalista mielihyvää tyttöilystään. Yksiselitteistä vastausta tähän ei ole, koska transvestiitit kokevat asian niin monin eri tavoin. Coleman (Tapestry 76/96) päätyi tulokseen, että 59 % transvestiiteista saa pukeutumisestaan myös seksuaalista mielihyvää. Yhteistä transvestiiteille kuitenkin on se, että silloinkin, kun osa-aikatyttöilyyn liittyy seksuaalista mielihyvää, se ei ole ainoa syy tai päätarkoitus.
Ongelmana tässä on myös se, että on mahdotonta tarkasti määritellä, mikä mielihyvä on nimenomaan seksuaalista. Joillekin tieto jonkin yleisesti ja sanattomasti sovitun säännön ylittämisestä ilmentämällä nimenomaan toista sukupuolta kuin biologisesti omaansa saattaa joillekin jo sinällään tuoda seksuaalistakin mielihyvää.
Jotkut transvestiitit eivät koe seksuaalisia tuntemuksia osa-aikatyttöillessään, koska erektio tuntuisi silloin asiaankuulumattomalta. Jotkut transvestiitit taas tuntevat enemmän omakseen naisen kuin miehen roolin. Silloin myös seksi saattaa tyttöillessä tuntua "omemmalta" ja tuottaa enemmän mielihyvää.
Koska transvestiitti joutuu työstämään omaa sukupuoli-identiteettiään, hän tulee usein selvitelleeksi tarkemmin myös omaa seksuaalisuuttaan. Lisäksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat usein tekemisissä myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kanssa. Tämänkin vuoksi transvestiitille voi olla helppoa hyväksyä biseksuaalisuuden lisäksi vähemmistöseksuaalisuutena pidettyjä eroottisia nautintoja, esim. erilaista fetisistisyyttä, sadomasokismia ja muita roolileikkejä oman seksuaalisuutensa osaksi.
8. Transvestiitin sosiaalinen verkko
8.1. Parisuhde
Valtaosa transvestiiteista elää heteroperhe-elämää, johon usein kuuluvat myös lapset. Koska asenteet transvestiitteja kohtaan ovat viime vuosiin saakka olleet oudoksuvia, on moni transvestiitti ratkaissut tilanteensa niin, että elämän siitä puolesta ei tiedä kukaan, ei edes omassa perheessä. Muulta maailmalta transvestisuutensa salaavia "kaappitranssuja" on edelleenkin varmasti tuhansia.
Kaappitranssulla tarkoitetaan tässä transvestiittia, joka ei tuo transvestisuuttaan esille, koska ei itsepysty hyväksymään omaa transvestisuuttaan tai koska pelkää lähiympäristönsä negatiivista suhtautumista asiaan. Pelko asian paljastumisesta ja sen takia hylätyksi tulemisesta estää hakemasta yhteyttä edes transvestiittien omaan osakulttuuriin.
Koska yleinen mielipide on muuttumassa hyväksyvämpään suuntaan, yhä useampi transvestiitti uskaltaa kertoa kumppanilleen omasta transvestisuudestaan. Se on useimmille helpotus. Näin merkittävän asian salaaminen ja jälkien peittely toisi parisuhteeseen ja elämään kohtuutonta taakkaa ja lisää syyllisyydentunteita. Vuosia jatkuva ainainen kiinnijäämisenpelko ja alibien keksiminen on kuluttavaa.
Joidenkin ulkomaisten tutkimusten mukaan transvestiiteissa on keskimääräistä enemmän yksineläjiä. Selitystä on etsitty siitä,että pelko mahdollisen kumppanin vaikeudesta hyväksyä transvestisuus nostaa kynnystä solmia suhteita.
8.1.1. Mutta nainenhan olen minä!
Helsingin Kaupunginteatterissa suurta suosiota saavuttaneessa Super Dames -sukupuolirooli-ilottelussa Anna-Mari Kähärä huudahtaa kolmen superdaamin hömssöttelyä seurattuaan että nainenhan olen minä. Sanonnasta voisi tulla transvestiittien kumppaneiden lentävä lause (erityisesti silloin, kun paikalla on useita osa-aikanaisia).
Kuinka naiset kokevat miehensä osa-aikatyttöilyn? Tilanne näyttäisi olevan helpoin silloin, kun transvestisuudesta voidaan kertoa heti suhteen alussa. Silloin se usein koetaan jopa suhdetta rikastuttavaksi asiaksi, ja hyvän alun jälkeen se harvoin muuttuu suhdetta hiertäväksi ongelmaksi. Jos suhde on jatkunut jo pitempään ennen asian ottamista puheeksi, on tavallista,että kumppani on kyllä aavistanut, että jotain on tekeillä, mutta ei ole saanut selville, mitä se voisi olla. Moni on päätellyt, että miehellä on toinen nainen. Silloin salaisuuden paljastuminen transvestisuudeksi voi olla kumppanille helpotus.
Toisinaan transvestisuuden hyväksyminen sinänsä ei ole vaikeaa, mutta se, että mies on salannut jotain näin olennaista, saattaa tuntua hänen kumppanistaan loukkaavalta. Jos transvestisuus tulee julki "kiinnijäämisen" myötä, vaatii asian työstäminen parisuhteessa usein pidemmän ajan. Kiinnijäämisellä tarkoitetaan sitä, että transvestiitin varjelema salaisuus paljastuu tai että kumppani löytää tai näkee jotain, joka herättää epäilyksiä tai syytöksiä.
Alkuhämmennyksen jälkeen moni puoliso saa paljon iloa suhteestaan transvestiittimiehen kanssa. Transvestiittien kumppaneita kuunnellessa tulee mieleen, että kukaties transvestiittien suhtautuminen naisiin on tavanomaista tasa-arvoisempaa. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 74 % transvestiittien kumppaneista tiesi transvestisuudesta ja heistä 43 % hyväksyi sen (Coleman, Tapestry 76/96).
Usein näyttää myös siltä, että transvestiittien on "keskivertomiestä" (onko sellaisia?) helpompaa tuoda ulos persoonallisuutensa pehmeämpiä piirteitä - "kun Härmässä on mies se vain ken miehen surmasi niin vaari hellyydellään meidän mummon hurmasi" (J. Leskinen, 1990)
Kun mies on transvestiitti, kumppani alkaa usein miettiä sekä omaa seksuaalisuuttaan että sukupuolisuuttaan. Monen naisen ensimmäinen tunne miehen transvestisuuden tullessa julki on epäily, että miehen transvestisuus johtuu hänen naisensa riittämättömyydestä olla miehelleen nainen, ja että selviytyäkseen tästä puutteesta mies joutuu itse olemaan itselleen nainen. Kun tämä pulma on selvitetty ja syyllisyys ei näiltä osin enää painosta, saattavat naiset vielä kokea miehensä tyttöroolin kilpailijana: oman joskus kovinkin arkisen naisenroolin vertaaminen transvestiittimiehen glamouriseen osa-aikatytön rooliin voi herättää huonommuuden tunteita.
Eräs transvestiitin puoliso kuvaili tilannetta sanomalla, että osa-aikatyttöillessä voi syödä pullasta pelkät rusinat. Pintaan nousee kysymys oman naiseuden toteuttamistavoista. Yksi vaikea asia transvestiittien kumppaneille voi olla myös oman seksuaaliseen identiteettiin liittyvät kysymykset: olen ollut heteronainen ja mennyt yhteen miehen kanssa ja nyt tunnen vetoa myös tuota naisen näköistä kumppaniani kohtaan, olenko siis lesbo?
Tämä voi nousta yllättävänkin kovaksi prosessiksi, koska seksuaalinen identiteetti on niin iso osa ihmisen persoonaa ja sen tutkiminen ja oman käsityksen muuttaminen siksi olla työlästä.
8.2. Isoisän hinttipussi
Silloinkin, kun puoliso tietää asian ja hyväksyy sen, täytyy ratkaista, mitä tehdä lasten kanssa: kertoako isän transvestisuudesta, vai pitääkö se salaisuutena? Jos asia päätetään pitää lapsilta piilossa, saattavat salailu ja pelko kiinnijäämisestä tulla uusiksi stressitekijöiksi. Myös turvallisen ajan ja paikan löytyminen tyttöilylle osoittautuu usein vaikeaksi tai ylipääsemättömäksi.
Nuorissa transvestiittiperheissä, joissa isän tyttöily on ollut avointa parisuhteen alusta asti, usein myös lapset tietävät isänsä transvestisuudesta. Silloin pelkona saattaa olla, että suvaitsevaksi kasvanut lapsi kertookin asiasta hiekkalaatikolla luontevasti naapureille.
Jotkut transvestiitti-isät murehtivat ja kantavat huolta transvestisuutensa vaikutuksesta lapsiinsa. On tilanteita, joissa se saattaa olla perheelle hyvin hämmentävää ja tilanne voi tuntua vaikeasti ratkaistavalta. Kuitenkin isän avoin transvestisuus kotona antaa parhaimmillaan lapsille rohkean esimerkin siitä, että elämässä on mahdollista ja oikein etsiä vastausta kysymykseen, mikä ja kuka minä olen. Transvestiittia ei pysty "tekemään" kasvattamalla.
Kotona avoimesti osa-aikatyttöilevän isän lapsesta ei siis tule automaattisesti transvestiittia. Sen sijaan lapsi voi oppia suvaitsevuutta ja saada rohkeutta kasvaa omaksi itsekseen. Toisaalta jos näin iso asia salataan lapsilta, ei heiltä varmaankaan jää huomaamatta, että perheessä on joku salaisuus. Lapsen fantasioissa salaisuus voi saada monenlaisia muotoja.
Eräs transvestiitin aikuinen tytär löysi yllättäen isänsä kuoltua tämän tyttöilytarvikkeet. Isän transvestisuus oli tyttärelle vaikea asia, mutta paljon vaikeampaa oli se pettymys, että isä ei ollut eläissään uskaltanut hänelle asiasta kertoa, tytär olisi halunnut tuntea isäänsä kokonaisena. Juice sanailee transvestiitista isoisästä. Harmi vaan, että myös tässä tapauksessa meikit löytyi vasta isoisän kuolemanjälkeen, ei saanut vaari koskaan tietää, että lapsenlapsi kantaa perintömeikkilaukkua suorastaan ylpeänä .
ullakolla lailla Rautavaaran Tapion
ma tutkin tavaroita vaari-vainaan
löysin sahan höylän puukon lapion
ne vaarille jäi naapurilta lainaan
ja alta rojun ullakolle varastoituneen
mä pengoin laukun tyylikkäästi patinoituneen
on siinä kullattuna nimi Jussin
mä löysin isoisän hinttipussin
en tiedä kuinka kauan aatoksissain lensinkään
se muisto suomut silmistäni kuori
on vaari hintti taikka ei en piittaa ensinkään
hän minulle on erilainen nuori
näin mietin asioita kunnes jätin ullakon
nyt vaarin hinttipussi mukanani mulla on
nyt ylpeänä niin kuin nimen Jussin
mä kannan myöskin vaarin hinttipussin
(J. Leskinen 1990)
8.3. Tytöt tahtoo pitää hauskaa
On luonnollista, että yhteydessä toisten transvestiittien kanssa transvestisuus nähdään hyvin positiivisena. Omaa huumoria viljellään kosolti, puhutaan koko ajan "meistä tytöistä", lyhennelmällä TV tarkoitetaan transvestiittia, ja tästä on mukava repiä huumoria: joukosta löytyy niin väri-Tv kuin teksti-TV:kin, matka-TV on se joka ei tyttöile omalla paikkakunnallaan ja TV-lupa tarvitaan vaimolta tyttöilyreissuille.
Usein tällainen huumori palvelee myös itsensä hyväksymisprosessissa. Yhteisönpiirissä voidaan pitää hauskaa ja nauraa itselle ja toisille esimerkiksi kehittämällä em. omaa(itse-ironista) sanastoa. Mutta koska transvestisuus ei kata koko elämää, ei yhteisöstä muodostu kovin tiivistä, vaikka sen sisällä syntyykin myös tiiviitä ystävyyssuhteita.
Tieto siitä, että on muitakin transvestiiteja ja tutustuminen muihin on erittäin merkittävä apu matkalla itsensä hyväksymiseen. Koska taipumuksesta tietää harvoin oman perheen lisäksi kukaan muu kuin toinen transvestiitti, yhteydet transvestiittien osakulttuuriin ovat tärkeä kanava käsitellä tälle elämänalueelle liittyviä seikkoja, tuntea tulevansa hyväksytyksi sekä saada ja antaa sekä tukea että konkreettisia neuvoja.
Transvestiittia pidetään usein epänormaalina, poikkeavana, sairaana tai jopa perverssinä. Transvestinen henkilö saattaa sisäistää nämä asenteet ja haluta eroon tästä puolestaan. Tällöin hän ei myöskään samastu muihin transvestiitteihin eikä tunne halua hakeutua "niiden pervojen"seuraan.
8.4. Ville saapui ylhäältä Helsinkiin kyllästyneenä Oulun poliisiin
Se, että Ville halusi välillä mennä käymään Helsingissä, on toisaalta helppo ymmärtää. Suomen kokoisessa maassa miehen on toisinaan kotipaikkakunnallaan vaikea löytää turvallisia tilanteita tyttöilyyn. Harva sen vuoksi kuitenkaan muuttaa, edes Oulusta Helsinkiin, vaikka usein virheellisesti luullaankin transvestisuuden olevan suurkaupunkien tuote.
Ei ole siis mitään syytä olettaa, että transvestiitit olisivat maantieteellisesti keskittyneet jonnekin; maantieteellistä eroa on ainoastaan siinä, millaisia mahdollisuuksia milläkin paikkakunnalla on toteuttaa itseään omien seinien ulkopuolella.
Ville saapui ylhäältä Helsinkiin
kyllästyneenä Oulun poliisiin
lipsutellen kielellään
irtoripset silmissään
se sanoi
hei vaan onpa seisova ilma
(suom. sanat Hector ja J. Leskinen, 1990)
8.5. Ei IKL:ään johda polku Jussin
Toisin kuin monet muut transvestiitit, Jussi saattoi kärsiä siitä, ettei polku johtanut IKL:ään. Muilla transvestiiteilla on muita kipupisteitä. Yksi niistä on kristinusko. Transvestiittien joukossa on syvästi uskovaisia. Useimmille tämä yhdistelmä aiheuttaa (aluksi) ristiriitaa, syyllisyyttä ja häpeää. Myös pelko kiinnijäämisestä on suuri, suurempi kuin muilla transvestiiteilla.
Transvestisuutensa hyväksyneet uskovaiset kokevat, että transvestisuus ja kristillinen elämänkatsomus eivät sulje toisiaan pois. Kuitenkin hyvin harva transvestiitti rohkenee kertoa transvestisuudestaan oman seurakuntansa tai muun uskonnollisen yhteisönsä piirissä kenellekään ja kokee sen piirissä yleisen mielipiteen kovin ankaraksi ja tuomitsevaksi.
katsoo mistä vain hän väärässä on laidassa
ei suostu meidän vaari väkivaltaan
ei kehtaa liikuskella Jussi jussipaidassaan
näin isänmaata kiskotaan pois altaan
voi luoja kuinka ympäristö häntäsysikään
ei auta kauniit puheet eikä Chanel ysikään
ei IKL:ään johda polku Jussin
hän leimaama on vaarin hinttipussin
(J. Leskinen 1990)
9. Transvestiitin tukeminen
9.1. Resurssit ja ilonaiheet
Transvestiitin mahdollisuus kiivetä roolirajojen aidalle ja katsoa elämän menoa sieltä käsin avartaa maailmankuvaa. Voi kokeilla elämää kapean sukupuoliroolin ulkopuolella, jolloin miehen rooliin asetetut roolipaineet eivät tunnu niin pakottavilta ja painostavilta. Mahdollisuus roolien joustavuuteen ja monimuotoisuuteen tuo vaihtelua ja antaa voimavaroja sekä tuo elämään jännittävyyttä ja iloa erilaisuudesta.
Toisinaan kuulee transvestiittien kertovan,että osa-aikatyttöillessä on helpompi unohtaa arkeen kuuluvat huolet ja velat. Kun irrottautuu arkisesta roolista, on samalla helpompi irrottautua arjen murheista, velkasaldoista ja työpaineista. Transvestisuudella on yhteys luovuuden ja mielikuvituksen käyttöönottoon. Myös herkkyys liittyy usein transvestisuuteen, mistä saattaa tulla tärkeä elämässä kantava tekijä.
Transvestisuus saattaa helpottaa myös joitakin sosiaalisia suhteita. Kun on antanut itselleen luvan rikkoa totuttuja sukupuolirooleja, voi olla vapautuneemmin tekemisissä muiden kanssa ja sallia heille vapauden toteuttaa itseään heille tärkeissä asioissa.
9.2. Pulmat
Moni transvestiitti kaipaisi keskusteluapua selvitellessään transvestisuuttaan. Transvestiiteilla on kuitenkin pulmaa löytää tukea. Tuen saamista on vaikeuttanut se, että sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattiauttajat eivät vielä tunne transvestisuutta kovin hyvin. Tämä on hankala kierre, sillä sen vuoksi transvestiitit eivät rohkene kertoa transvestisuudestaan silloinkaan, kun se olisi tärkeää, jolloinka henkilökunnalle jää saamatta se haaste, että kohdattavana olisi transvestiitti asiakas, mistä seuraa,että tietoakaan asiasta ei silloin mielletä tarpeelliseksi.
Transtukipisteellä kertyneiden kokemusten mukaan transvestiittien keskeinen vaikeus on hyväksyä transvestiitti-identiteetti. Transvestisuuteen liittyvät asiat ovat vielä usein tabuja, ja asiallista kirjallista tietoa on melkein mahdoton löytää. Transvestisten puolien havaitseminen itsessä on nykyäänkin melkein kaikille vaikeaa.
Päällimmäisinä tunteina ovat syyllisyys ja häpeä. Siinä vaiheessa moni toivoisi voivansa"parantua". Ulostulon alkuvaiheessa transvestiitti voi kyseenalaistaa itsensä ihmisenä ylipäätään, mutta erityisesti miehenä, kumppanina ja isänä. Itsetuhoiset ajatukset ja teot eivät ole harvinaisia. Häpeä ja epäonnistumisen tunne vaikeuttavat olennaisesti avunhakemista.
Käytännön ongelmana on usein tarpeellisten hankintojen tekeminen: kuinka hankkia vaatteet, peruukit ja muut tarvikkeet, kun asioiminen naistenvaateliikkeissä pelottaa ja postimyynnin kautta on vaikea saada odotuksia vastaavia tuotteita. Tarvittavan tuen laatu vaihtelee myös kotipaikkakunnittain. Helsingissä transvestiitin on jo kohtalaisen helppo tulla toimeen, tehdä ostokset, kuljeskella kaduilla ja kahviloissa sekä tavata toisia transvestiitteja. Pienillä paikkakunnilla käytännön vaikeudet ovat usein isommat.
9.3. Tuki
Transvestiittien avun ja tuen tarve ei ole laadultaan lääketieteellistä. Parhaiten heitä autetaan, kun tuetaan heitä hyväksymään transvestisuutensa ja katsomaan sitä avoimesti ja ymmärtämään sitä, niin että he voivat oppia elämään sen kanssa ja iloitsemaan siitä. Tähän tarvitaan avoimia pohdiskelevia keskusteluja. Transvestisuuden hyväksynyt transvestiitti ei yleensä halua "parantavaa" pilleriä, vaikka sellainen keksittäisiinkin, koska osa-aikatyttöilyn myötä elämään aukeaa niin paljon hyvää.
Myös transvestiittien perheitä, lähinnä heidän kumppaneitaan, tulisi auttaa ja tukea kohtaamaan transvestisuus sellaisena kuin se on. Näin transvestiitti saisi tärkeimmän tuen lähimmästä elämänpiiristään. Transtukipisteellä on ollut yhteys moneen naiseen, jotka eivät pelkästään hyväksy miehensä transvestisuutta, vaan myös nauttivat siitä ja sen yhteydestä löytyneistä yhteisistä asioista.
Transvestiittien kumppaneiden mahdollisuus tutustua samassa tilanteessa oleviin kumppaneihin on merkittävä askel eteenpäin.
Miehensä transvestisuudesta naiset eivät usein kerro parhaallekaan naisystävälleen, vaikka tarvetta asian jakamiseen olisikin. Mahdollisuus avoimeen ja luottamukselliseen keskusteluun muiden transvestiittipariskuntien kanssa auttaa.
Kun transvestiitti on hyväksynyt itsensä, ei varsinaista tuen tarvetta juuri ole. Osa-aikatyttöilyyn avautuu mahdollisuuksia sitä helpommin, mitä paremmin on tasapainossa oman transvestisuutensa kanssa.
Vaate- ja meikkiostosten tekemisestä tulee sujuvaa ja mukavaa, löytyy oikeat tavat ja oikeat kanavat, ja käsitys siitä, mitä tahtoo, varmistuu. Itsensä hyväksyneiden transvestiittien kohdalla miltei ainoaksi erityistarpeeksi jää osakulttuurin ryhmä- ja kurssitoiminta. Ryhmätoiminta helpottaa myös uusien ryhmäläisten ulostuloprosessia.
9.4. Transvestiitti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaana
Edelleen moni sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilainen ajattelee, että transvestisuus sinänsä on ongelma. Ongelman aiheuttaja on ennemmin kuitenkin transvestisen elämäntavan ja yhteiskunnan asenteiden törmääminen. Se, mikä määritellään kehityshäiriöksi tai sairaudeksi, on riippuvainen yhteiskunnan jatkuvasti muuttuvista normaalisuuskäsityksistä.
Homoseksuaalisuus esimerkiksi poistettiin tautiluokituksesta suurimmalta osaltaan vasta vuonna 1981ja lopullisesti vuonna 1996, ja nykyisin yhä harvemmat pitävät sitä sairautena, rikoksena tai syntinä, ja yhä useammat pitävät sitä ihmisen seksuaalisuuden normaalina variaationa. Kenties transvestisuus aletaan piankin nähdä ihmisen sukupuolisuuden normaalina variaationa.
Sosiaali- tai terveydenhuollossa transvestiittiasiakas on kuitenkin toistaiseksi vielä kummajainen. Transvestisuus onkin harvoin syynä näihin palveluihin hakeutumiseen. Harva uskaltautuu vastaanotolle edes osittain tyttöiloroolissaan - jo pelkästään sukkahousujen näkyminen kengän ja lahkeen välistä huolestuttaa virastoissa asioivia transvestiitteja.
Polvileikkaukseen tai vaikkapa isyystutkimukseen tuleva mies ei ota transvestisuuttaan puheeksi tai muuten tuo sitä julki, koska se ei ole syy palveluihin hakeutumiseen. Mutta usein asia jää ottamatta puheeksi silloinkin, kun se läheisesti tai jopa oleellisesti liittyy palveihin hakeutumiseen.
Kun asia sitten tulee esille, sen kohtaaminen saattaa olla työntekijälle hyvinkin hankalaa. Se herättää usein kysymyksiä sekä seksuaalisuudesta että sukupuolisuudesta, ja niiden aiheuttama hämmennys vaikeuttaa avun piiriin hakeutumisen varsinaisen aiheen parissa työskentelyä. Asenteellisuus ja parannuspyrkimykset ovat vielä melko yleistä.
Toistaiseksi transvestiittiperheillä on näissä asioissa kohdalla korkea kynnys hakeutua kriisin tullessa vaikkapa perheneuvontaan. Sitä mukaa kuin transvestiittien luottamus työntekijöiden valmiuteen käsitellä näitä asioita kasvaa,lisääntyy varmasti myös niiden asiakkaiden määrä, jotka haluavat puhua tästäkin elämänsä alueesta.
The Kinks:
Lola
I met her in a club down in old Soho
Where you drink champagne and it tastes just like Coca Cola
See-oh-el-aye Cola
She walked up to me and she asked me to dance
I asked her her name and in a dark brown voice she said, "Lola"
El-oh-el-aye Lola, la la la la Lola
Well, I'm not the world's most physical guy
But when she squeesed me tight she nearly broke my spine
Oh my Lola, la la la la Lola
Well, I'm not dumb but I can't understand
Why she walked like a woman and talked like a man
Oh my Lola, la la la la Lola, la la la la Lola
Well, we drank champagne and danced allnight
Under electric candlelight
She picked me up and sat me on her knee
She said, little boy won't you come home with me
Well, I'm not the world's most passionateguy
But when I looked in her eyes
Well, I almost fell for my Lola
La la la la Lola, la la la la Lola Lola, la la la la Lola, la la lala Lola
I pushed her away, I walked to the doorI
fell to the floor, I got down on my knees
Then I looked at her and she at me
Well that's the way that I want it to stay
I always want it to be that way for my Lola
La la la la Lola
Girls will be boys, and boys will be girls
It's a mixed up, muddled up, shook up world
Except for Lola, la la la la Lola
Well I left home just a week before
And I'd never ever kissed a woman before
But Lola smiled and took me by the hand
She said, dear boy, I'm gonna make you a man
Well I'm not the world's most masculine man
But I know what I am and I'm glad I'm a man
And so is Lola, lo lo lo lo Lola, lo lo lo lo Lola
Lola, lo lo lo lo Lola, lo lo lo lo Lola
10. Lopuksi
On totuttu ajattelemaan, että sukupuolia on kaksi ja että kaikki kuuluvat selkeästi jompaankumpaan sukupuoleen, joka pysyy samana aina samana, eikä ihminen itse voi vaikuttaa sukupuoleensa. Ajatellaan, että mieheyteen kuuluu maskuliinisuus ja naiseuteen feminiinisyys jotenkin itsestään selvänä seurauksena anatomiasta. Puhutaan "vastakkaisista" sukupuolista. Sukupuolet hahmotetaan fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan, tarpeiltaan, mielihaluiltaan ja käyttäytymiseltään erilaisiksi, toinen toisilleen vastakkaisiksi.
Kohdatessaan vaikkapa transvestiitin moni häkeltyy. Saatetaan ajatella, että he ovat luonnon oikkuja luonnollisessa kahden sukupuolen järjestelmässä. Toisaalta voidaan alkaa pohtia, onko kahden sukupuolenjärjestelmä sittenkään ainoa ja luonnollinen. Ehkäpä naisellisuus tai miehekkyys ei siis seuraakaan biologisesta sukupuolesta, vaan sukupuolirooleihin kasvaminen ja oman kulttuurimme sukupuolikäsitykset ohjaavat sukupuolisuuttamme enemmän kuin ajattelemmekaan.
Yksilöiden väliset erot niissä ominaisuuksissa ja piirteissä, joita pidetään ihmisen sukupuolisuuden ilmauksena, ovatkin ehkä loppujen lopuksi suuremmat kuin miesten ja naisten ryhmien väliset erot. Naisia ja miehiä on hyvin erilaisia. On hoivaavia naisia ja hoivaavia miehiä. On pitkiä, lihaksikkaita naisia ja pehmeitä, pyöreitä miehiä. On silkin kosketuksesta ihollaan nauttivia naisia ja miehiä.
Myöskään biologisesti sukupuoliero ei ole kaksinainen. Ihmisten sukupuolikromosomit tai hormonitoiminnan tasot eivät jakaudu vain kahteen täysin erilaiseen ryhmään. Jokainen ihminen on oma yhdistelmänsä anatomiaa, kromosomeja, hormonitoimintaa, ruumiillisia piirteitä, naisellisena pidettyjä ominaisuuksia, miehisenä pidettyjä ominaisuuksia. On helppoa nähdä kaksi sukupuolta siellä, missä voisi nähdä ihmisiä, jotka ovat yksilöllisiä yhdistelmiä sukupuolisuudeksi käsitetyistä piirteistä.
Transvestiitit eivät myöskään tällöin tunnu erityisen tavattomilta; he ovat mieheydeksi ja naiseudeksi kulttuurisesti määritellyn yhdistelmä siinä missä muutkin. Ainakin jos sukupuolisen mustan ja valkoisen sijaan uskallamme nähdä myös harmaan tai kaikki sateenkaaren glamour-värit.